j71323
Uusimaa — Nummi
Saario, Rakel
1962
| Tölmän musteri tuli meilä simmottis ehtoon erel syksyisel päivä. Hänen käresäs oli ollu hirmijään kova särky ja oikeev vähä piremmän aikaa. Eikä sihen ollu lääkärikän mitään auttanu. Ja sentähre häl lähti Hiaran kupparin puheil. Kyl Karjalohjal astikka tiärettiin, et kuppari parantaa. Noitumal se paransi, mut uhraamiseks sitä sanottii. Ei se kyl niit kaikkeen parhai uhraajii ollu, mut paransi simmottis, et siirsi kivun toisest ihmisest toisee. | ||||
| Eikä meen oltu oikee hyvi väleis kupparin kans. Ja kukaan isompa ei sit lähtenykkän musterin kans kupparil. Mut sää olit korkeintas viirev vanha. Ja sää pantiin musterin seuraks. | ||||
| Ja kauvan teis siäl vaan olittaki. Et oli jo oikeem myähäinen, kun teis siält tulitta. Et mammakin oli jo sänkys, mut ei ollu viäl nukuksis. | ||||
| Kuppari oli kosiv vaan kehunu mammaa, ettei niim mukavaa emäntää muuval olekkan ja oli lähettänny punaset sukkarihmat tuljaisiks. Mut kum mamma ojensi kätes siält sänkyst ja otti sisareltas ne sukkarihmat, ni siin samas se löi sen särvynki hänen käteesäs. Käsi särki hirmijäät sormenpäistä olkapäähään asti. Kipu oli siirtynyt rihmain fölis toiseen ihmiseen. | ||||
| Mut mamma nousikin äkkiin ylös ja pisti rihmat hellan alla. Siäl sattus olemaan höylällastui. Sit hän sanos, et nys se piru pisti sen särvyn minuun. Sit hän kraappas vaikijaa. Ja yks kaks rihmat paloi. Olikin kuulemma hyvä vaan, et häm mainitti sen pirun. Juur sentähren se kipu pois meniki. Ja tuski se särky ols taitanu muutoon pois mennäkkän. | ||||
| Niin vaan pääsiväk kun pääsiväkkin molemmat sisaret käsisärvyst. Amalja musteri lähti toi sei päivää kotjaas käsi terveenä. Eikä meitim mammaankan tarvinu sitä uhrattuu särkyy kauvaa kärsii. | ||||
| Itse en tätä muista, mutta se on tapahtunut n. v. 1906-1907. | ||||