| |
Hevoslaulu
|
|
|
|
2 |
Nyt minä ihmeitä ilmoitan
|
|
|
|
3 |
koma hevoslaulun kirjoitan
|
|
|
|
4 |
Kon asia on niin painava
|
|
|
|
5 |
ja tullee mun mieleeni ainavaan.
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Tarkka talon asuja
|
|
|
|
8 |
ei pidä nahkaklasuja,
|
|
|
|
9 |
saa hevosilla hyvillä ajella,
|
|
|
|
10 |
että tilsat on taivaan laella.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
Löytyy monta lurjusta
|
|
|
|
13 |
jokka hevoisille antaa kurjuutta
|
|
|
|
14 |
ja kovasti niitä kohtelee
|
|
|
|
15 |
että sydän raukkain kirvelee.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Oli muinoin karstamaakari
|
|
|
|
18 |
ja sill' oli hevoskaakari,
|
|
|
|
19 |
jota syömättömäks opetti
|
|
|
|
20 |
Vaan se opittuaan päivänsä lopetti.
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
Kun viikkokauden seipäästä
|
|
|
|
23 |
se kalvoi kuolin evästä
|
|
|
|
24 |
että petut puista /luikeili/
|
|
|
|
25 |
jota vaimoväet surkeili.
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Kun se rupes viimein oppimaan
|
|
|
|
28 |
alkoi se liiterissä potkimaan
|
|
|
|
29 |
Siellä halkopinojen välissä
|
|
|
|
30 |
Juur janoissaan ja nälissään.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Piikaplikka ihminen
|
|
|
|
33 |
Vilhelmiina niminen
|
|
|
|
34 |
sano: Kuinka se tulee toimeenkaan
|
|
|
|
35 |
eihän sill' oo selässä loimeekaan.
|
|
|
|
36 |
000
|
|
|
|
37 |
Trenkipoikaa suretti
|
|
|
|
38 |
kon se sammaliakin pureksi
|
|
|
|
39 |
ja halvosta kiskoi tuohia
|
|
|
|
40 |
niitä pureskeli kun ruokia.
|
|
|
|
41 |
000
|
|
|
|
42 |
Siitä kulki ihmisii,
|
|
|
|
43 |
Kun hiukan vielä henki pihisi,
|
|
|
|
44 |
He kehotit sitä tappamaan
|
|
|
|
45 |
ja kiusaamasta lakkaamaan.
|
|
|
|
46 |
000
|
|
|
|
47 |
Mutta maakaria vain nauratti
|
|
|
|
48 |
kun ne on niin kalliita kaurakkin.
|
|
|
|
49 |
Sillä on muut kurit mielessä
|
|
|
|
50 |
Sielä halkpinojen vieressä!
|
|
|
|
51 |
000
|
|
|
|
52 |
Se tarvittis nyt orista
|
|
|
|
53 |
mutta sitä ei saa kuin Porista!
|
|
|
|
54 |
siellä taitavat ollakkin hyviä
|
|
|
|
55 |
sais tuoda tullessa jyviä.
|
|
|
|
56 |
000
|
|
|
|
57 |
Ja se maakari kaakkia komensi
|
|
|
|
58 |
niin se vihdoin kanttunsa ojensi
|
|
|
|
59 |
ja tallista ulos raahattin
|
|
|
|
60 |
ja Konimaeltä lahdattiin.
|
|
|
|
61 |
000
|
|
|
|
62 |
Kun Konimäeltä palattiin
|
|
|
|
63 |
niin maakarin tuvassa praakattiin
|
|
|
|
64 |
mitä hevosen raadosta saada vois
|
|
|
|
65 |
jos oikeen tarkkoja oltu ois.
|
|
|
|
66 |
000
|
|
|
|
67 |
Näin maakari itte arveli
|
|
|
|
68 |
että nahka ois vietävä karvariin
|
|
|
|
69 |
Hännästä saatais tuppia
|
|
|
|
70 |
ja karvoista hyvin huppia.
|
|
|
|
71 |
000
|
|
|
|
72 |
Korvatkin on aikas plotkaleet
|
|
|
|
73 |
sais kintaan takakappaleet
|
|
|
|
74 |
mutta kännelmyksin puuttupi
|
|
|
|
75 |
josta maakarin rouva suuttuupi.
|
|
|
|
76 |
000
|
|
|
|
77 |
Sillä rouvall' oli toinen meininki
|
|
|
|
78 |
Sais nahhaasta paatin seilinki,
|
|
|
|
79 |
Sais seilata kantokuormia
|
|
|
|
80 |
ja Tampereelta maakarille huoria.
|
|
| | Tästä puuttuu vielä jotakin, mutta minä en muista. |
|
|
| |
|