j68780
UusimaaSippola
Rytkönen, Antti
1895

Metadata

COL: Antti Rytkönen
ID: 68780
INF_CTX: T. Valden 40 v.
INF_NAME: T. Valden
LOC_AREA: c
LOC_PAR: Sippola.
SGN: a) 222.
TMP: 1895.

Piika ja kuollu sulhain

Kun yks piika ol kuuluutettu, niin siltä sulhain kuol sitte. Sit se piika itki kovasti ja makas aitas. Sit se sulhain tulkii yöllä aittaa vaikka ol kuollu ja haulattu, sano: nyt minä tulin sinua hakemaa, lähle nyt kanssain. Sit se piika täyty lähtee. Sil sulhasel ol valkea heponen aitan eles. Ja se men heposen selkää sen piian kans. Sano kun se men heposen seläs, jotta:
    3  "Kuu paistaa heliästi,
    4  Kuollu ajaa keviästi
    5  Etkös pelkää piikasen".
Mitäs minä täs oman kultain kans pelkään, sano piika, vaikka pelkäs kyl kovast. Sit se men kirkkotarhan aitan vieree ja jätti heposen siihen ja itte men kirkkomaahan se kuollu: "Ole nyt täs' niin kauvan, kun minä menen ensimäiseks sijaa kattomaa" sano se kuollu ja jätti piian seisomaa niin kauvaks. Sit se piika läks hyppäämää Kuovilan taloo (se ol Lammin hautausmaan vieres). Siel sit valvottii ruumista siel talos. Sit kun se piika pääs sisää, tulkii sulhain kantapäillä, hamehest sai kaislan pois. Panivat oven lukkoo ettei se päässy muka sisää. Sit se huus kuollu: "tuonne auka ovi". Sit se ruumis rupes jo nousemaa ylös. Sit ne käänsivät sen ruumiskirstun kumoo, sit se ei päässy aukasemaa. Sit se piika jäi sinne. Sit aamul kaivovat ylös sen sulhaisen haulan, niin ol sen piian hamehen kaista silmil, minkä se repäs.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems