| |
Laulu Sauvosta
|
|
| | 1. |
|
|
|
3 |
Kaksi neitosta käveli laaksossa siel
|
|
|
|
4 |
He kukkia poimivat nurmikolla
|
|
|
|
5 |
Ja se toinen oli rikas ja se toinen oli köyhä
|
|
|
|
6 |
Ja sen köyhan tytön sydän oli surullinen.
|
|
| | 2. |
|
|
|
8 |
Ja se rikas tyttö sanoi sille köyhalle näin
|
|
|
|
9 |
Ett miksikös sä olet niin surullinen
|
|
|
|
10 |
Suretko isääsi, suretko äitiisi
|
|
|
|
11 |
Vai oletkos sä menettänyt kunniasi.
|
|
| | 3. |
|
|
|
13 |
En sure minä isää enkä äitiäni
|
|
|
|
14 |
Ja Jumala on suojeleva kunniaani
|
|
|
|
15 |
Vaan suren minä vaan yhden nuorenpojan päälle
|
|
|
|
16 |
Joka oli mulle aivan rakas.
|
|
| | 4. |
|
|
|
18 |
Ja se nuori poika käveli laaksossa siel
|
|
|
|
19 |
Ja kuuli heidän puheensa juur tarkalleen
|
|
|
|
20 |
Ja hän ajatteli näin siell yksin ollessaan
|
|
|
|
21 |
Ett kumman noista kahdesta mä saisin.
|
|
| | 5. |
|
|
|
23 |
Ja hän astui askeleen eteenpäin
|
|
|
|
24 |
Sille köyhemmälle tytölle hän kätensä vei
|
|
|
|
25 |
Sanoi: Täss on käteni, ja sydämeni myös
|
|
|
|
26 |
Sen päälle saat sä uskoa juur varmaan."
|
|
| | 6. |
|
|
|
28 |
Se rikas tyttö sanoi sille pojalle näin
|
|
|
|
29 |
Ett miksikäs sill köyhemmälle kätesi veit
|
|
|
|
30 |
Kun et antanut sä mull, kun rikkautta on
|
|
|
|
31 |
Ja antanut sen köyhän poijes mennä.
|
|
| | 7. |
|
|
|
33 |
Se rikkaus on annettu lahjaksi sull
|
|
|
|
34 |
Ja voi se jälleen hävitäkkin sulta
|
|
|
|
35 |
Mut rakkaus se on, kun pysyväinen on
|
|
|
|
36 |
Ja köyhästäkin rikas voipi tulla.
|
|
|
| |
|