Metadata

COL: Otto Räsänen
ID: 66503
INF_CTX: Eräs laulu 6 hengen surkeasta hukkumisesta ja 2 ihmeellisestä pelastumisesta, joka tapahtui juovedellä 31/5-1879. Kirjoittanut kansanmies Olli Tirkkonen.
INF_NAME: Olli Tirkkonen
LOC_AREA: g
LOC_PAR: Tuusniemi.
SGN: b) 159:n jälkeen f) 1.
TMP: 1931.

1 v.
    2  Täällä sija tietty syntymän
    3  ja paikka tuttu elämän
    4  Waan kuolinpaikka viimeinen
    5  On tietymätön kaikille
2 v.
    7  jos tules taikka vedessä
    8  Maill vieraill taikka sodassa
    9  Se ompi Herran kädessä
    10  Mik kuollo meill on edessä
3 v.
    12  jonka Atami alotti
    13  Synnin palkaksi tavoitti
    14  Se perintö on kaikille
    15  Niin vanhoille kuin nuorille
4.
    17  Ei kuolemassa kysytä
    18  Montako vuott oot elännä
    19  Jos sata tahi vähemmän
    20  jos vanha oot tai nuorempi
5.
    22  Ei estä ketään koreus
    23  Ei vapauta kauneus
    24  Ei sitä lahjat lepytä
    25  ei voima viisaus viivytä
6 v.
    27  Siis aivon tässä laulella
    28  Hukkumuksesta jutella
    29  kuin helluntain ol aattona
    30  Toukokuun viimme päivänä
7 v.
    32  jolloin ol aika eletty
    33  ja vuosiluku leikattu
    34  ykstuhat sata kahdeksan
    35  Seitsemänkymment yhdeksän
8 v.
    37  Henkeä kävi kahdeksan
    38  Yhdell venheellä kulkemaan
    39  Haluten Herra huoneeseen
    40  Tuusniemen kirkkoon kauniiseen
9 v.
    42  Juurikkalahden rannalla
    43  He eivät tiennyt arvella
    44  Ett kova onni edellä
    45  Heit kohtaapi Juovedellä
10 v.
    47  Kuin pääsit Kuivaissaaren luo
    48  Herra jo matkan lopun suo
    49  Veneeseen vettä tulvasi
    50  kuin luodetuuli puhalsi
11 v.
    52  Nyt hätä heill oll verraton
    53  kuin vene vesilastis ol
    54  ja kohta kääntyi alaspäin
    55  jost joukot aaltoin alle jäi
12.
    57  Ei taida kielin kertoa
    58  Herra armolle vertoja
    59  Sen kaikki voivan kädessä
    60  on kuolo kuin myös elämä
13.
    62  Hän tässä ihmeen osotti
    63  Ett tytön uimaan opetti
    64  joka ei ennen milloinkaan
    65  Osannut uida ollenkaan
14.
    67  Vaan nyt hän uiden uutteraan
    68  maalle päin vaaikka vaatteissaan
    69  ja luuli että kivellä
    70  Hän lepäs keski vedessä
15.
    72  Mont oli jotka voimaansa
    73  Luotit ja uimataitoonsa
    74  Waan vaivuit alle aaltojen
    75  Ja painuit veden pohjahan
16.
    77  Heit kahdeksasta kaksi viel
    78  Vaeltaa täällä armon tiell
    79  Waan kuusi vaipui kuolemaan
    80  Äkiltä tulit tuonelaan
17.
    82  On kyllä kuolo ankara
    83  Näin äkkiseltä erota
    84  Waan Herran armo avara
    85  Woi kyllä sielun pelastaa
18.
    87  Ja jotka outte autetut
    88  Hengen vaarasta varjellut
    89  Te ette vaiti olla saa
    90  Waan kiitost Herralle kantakaa
19.
    92  Hän ihmeenisell tavalla
    93  Teit tahtonut on varjella
    94  Kuin Mooseksen kaisl arkussa
    95  Ja joonaan kalan vatsassa
20.
    97  Ne monet Herran armotyöt
    98  Muistuttaa meille päivät yöt
    99  Ett emme koskaan unhottais
    100  ja lamppujamme sammuttais
21.
    102  Jos vaikka yö sydännä
    103  Aamulla taikka päivällä
    104  Meill kuuluis huuto joutukaa
    105  Nyt ylkä tulee noutamaan
22.
    107  Olisim valmiit nousemaan
    108  Taivaallist ylkää seuraamaan
    109  karitsan häitä viettämään
    110  Ijäti Herraa kiittämään.
Alkuperäisestä käsikirjoituksesta jäljennetty 8/8-30. - Ohtaanniemen Kaatrasella.
Runon kirjoittaja kertoi, että siitä on aikoinaan otettu Iriissin suuruinen painos. Se kai on jotenkin tyystin hävinnyt, koska ei esim. allekirjoittanut ole siitä tavannut yhtään kappaletta. - Otto Räsänen.