| | "Minä Pekosta", Pekka Suutarista, Koipelon talosta, olen ennen henkilötiedoissani maininnut: Hän on ollut varmaan tietomies mielestään, eikä pannut "kynttiläänsä vakan alle"; - Sitä kuvaa kaiketi seuraava tapaus: - |
|
| | "Minä" meni itse kysymään pojalleen Aatamille morsianta Kivipellon Javanaiselta ja teki siellä kysymyksen morsiamelle seuraavin ylväin ja itse tietoisin sanoin: |
|
|
|
3 |
"Minä kysyn sinulta lapsukaiseni,
|
|
|
|
4 |
tahdotkos tulla asumaan Koipelon kartanoihin?
|
|
|
|
5 |
Ettäs tiedät, että sielä asuu rauha ja ihmisyys."
|
|
| | Hän on ollut ainakin runoilija, pilkkarunojen tekijänä. Kun hän on ollut pappilaan "lukemaan" kutsuttu, kuten edellä olen maininnut, osoittaa se, että hän on ollut pappien kanssa huonoissa väleissä. Ehkä hän on pappilassa tunnettu myöskin uskonnon arvostelijana, kun hänestä mainitaan "filosohvina" seuraavasti Jumalaa arvostellessaan: "Pitkämielinen"? Niin minäkin olisin, jos olisin kaikkitietävä." Samaa suhdettaan pappilaan kuvastaa pilkkarunonsa rovasti Grönlundista, mikä on ollut useampia värssyjä, joista muistan vain enää pari. |
|
| | Toisen aihe niistä on Räisälän kirkon alttaritaulusta käydysta riidasta, osan seurakuntalaisten kannattaessa rovastia sen ostosta, toisen osan vastustaessa ostoa. |
|
|
|
8 |
1) Räisälän rovasti riämä
|
|
|
|
9 |
Vähämielinen väkevä
|
|
|
|
10 |
Pahailkinen pakana
|
|
|
|
11 |
Aikoi tulla autuaaksi
|
|
|
|
12 |
000
|
|
|
|
13 |
Tietti taulun temppelihin
|
|
|
|
14 |
Sen kirkon soppehen sovitti
|
|
|
|
15 |
Sitte sanoi saarnassansa:
|
|
|
|
16 |
Katsokaas nyt kaikki tuota.
|
|
|
|
17 |
000
|
|
|
|
18 |
2) Söi sipas' Siirlahessa
|
|
|
|
19 |
Kerran keskikievarissa
|
|
|
|
20 |
Kalakeittiä kahiste.
|
|
|
|
21 |
Emäntä edessä seisoi
|
|
|
|
22 |
Hieroi vatsan vantehia
|
|
|
|
23 |
Ett' sais' vaikka vähänki
|
|
|
|
24 |
Tynnöriä tyhjemmäksi.
|
|
| | Pekko on nähtävästi ollut kauniin alttaritaulun oston vastustaja. Toinen värssy on syntynyt rovastin tunnetusta ahneudesta kalaruokiin. |
|
| | Parin muun aiheisenkin runon olen kuullut olevan Pekon käsialaa. |
|
| | Suutari Matti Javanainen, Eskolan Matti, oli saanut Junnan Matilla luvan tehdä perunakuoppansa Tontin Pekkolan tilan maalle ja tekikin sen luvattuun paikkaan. Mutta kun tila oli vuokraviljelyksessä Antti Patrakalla, Kivikon Antilla ja tämä oli vihoissa suutari Matin kanssa, purki Antti kuopan pois. Antilla oli poika jota kutsuttiin "Kivikon Tommoksi" ja tämä ei ollut hyvässä maineessa miehenäkään ja oli paimenpoikana tehnyt Sutken-Käkösiin tiejaksolla oleviin maantiepatsaihin rumia piirroksia ja muutenkin käsitellyt niitä pahasti. Näistä ajoista runoili Pekko seuraavasti, josta panen tähän yhden värssyn. |
|
|
|
28 |
"Kivikoll' ol' kiivas mies
|
|
|
|
29 |
Kova kuoppien tekijä.
|
|
|
|
30 |
000
|
|
|
|
31 |
Mutt' ol' sill' poikaki pohatta
|
|
|
|
32 |
Tiepuolis telmämässä
|
|
|
|
33 |
Patsaita parantamassa."
|
|
| | Poikansa "Herra Pekon" häistä hän oli saanut myös aiheen runoilla ja siinä käsitellä häävieraiden käytöstä, josta muistan vain ensimmäisen värssyn: |
|
|
|
35 |
"Kova ol kopu Koipelossa,
|
|
|
|
36 |
Kuka kaatui kalliolle
|
|
|
|
37 |
Kuka kujahan kupertui
|
|
|
|
38 |
Paskat housuihin pamahti."
|
|
| | Runosta käy selville, että näissä juopoteltiin. Olen kuullut kertomuksista, että siellä myös tapeltiin viina päissä ja että Pekon veljen poika, Pekka Tuomanp. Suutari, oli uhannut Pekkoa lyödä puntarilla. Siitäkin tapauksesta muistan vain muutaman säkeen runosta: |
|
|
|
40 |
Pekko puntaria pudisti
|
|
|
|
41 |
Sellällensä selvä poika.
|
|
|
|
42 |
--- --- ---
|
|
|
|
43 |
Veli kulta veljen poika,
|
|
|
|
44 |
Älä puota puntarilla.
|
|
|
|
45 |
--- --- ---
|
|
| | Tästä puntarin pudistamisesta sai veljen poika ijäkseen lisänimen: "Puntar Pekko". |
|
| | Kylässä oli aikanaan 1870-90 aikoina "Minä Pekon" kanssa ainakin yksi muukin runon tekijä, nimittäin Adam Suutari, "Suur Aati", joka ruoski naapureitaan sanan voimalla harha-askelistaan, vaikka eivät liene olleet itsekään erikoisen nuhteettomia eläjiä. Hänkin tunnetusti juoppo, joka humalassa ollessaan kuului puhuneen raamatun lauseiden valossa kaikki asiat. Raamatun lukija hyvä muistinen kun oli. Eräs esimerkki hänen runoudestaan ja seuraavasta aiheesta: |
|
| | Kylässämme ja eiköhän yleisemminkin Kannaksella oli noina, vielä niukkoina rehuaikoina, tapana luoda navetan puoleisden rappujen eteen illoin olkikupo, jota nimitettiin "kusjkuvoksi", tahi siistimmin, milloin niin tahdottiin, "ves'uvoksi", mihin käytiin yön aikana heittämässä vettä. Aamulla vietiin kupo lehmien eteen, jota karja halukkaasti söi. |
|
| | Kylällä käydessään oli "Martin Jussi", Juho Martinp. Suutari, haukkumanimeltään "Lurppu Jussi", poikana ollessaan heittänyt Tiposen mäellä Loikaan talon (Matin) avantoon tälläisen kuvon yön aikana, siihen itsekin ensin heitettyään vetensä. Siitä oli talon isäntä, Loikaan Matti, haastattanut Jussin käräjiin, missä häntä sakotettiin 9 markalla (vai ruplalla?). |
|
| | Tapauksesta teki Suur Aati seuraavan runon, josta muistan ensimmäisen värssyn. |
|
|
|
51 |
"Marti Jussi mainittava
|
|
|
|
52 |
Kihlakunnan kiitettävä,
|
|
|
|
53 |
Kuletti kulliisa kylälle
|
|
|
|
54 |
Tittiise Tiposen mäelle,
|
|
|
|
55 |
Avantoa ampumahan
|
|
|
|
56 |
Vesivihkoa vetelemään.
|
|
|
|
57 |
Siit hiä siint' markkoja selitti
|
|
|
|
58 |
Kaik' yheksä ympyräistä.
|
|
| | Vähän myöhemmin edellä mainittuja tapauksia, käytiin kylässä käräjiä Kiisanlahden Junnalassa pidettyjen Kinkerilukujen aikana talon saunassa lijatusta taaritiinusta. Saunaan oli nimittäin lukujen aikana mennyt miessakki kortille ja eräs heistä painanut nurkassa olevaan taaritiinuun kylvetyn vastan. Talon isäntä nosti syytteen asianomaisia vastaan ja jutussa sanottiin Antti Hynnin antaneen väärän todistuksen. Noin 10 v. myöhemmin v. 1900 vaiheella tehtiin Hynnistä kirkkovaltuuston jäsen ja "kylän vanhin". Hänen toimiaikanaan sattui sitte Muonolan Sallisessa kinkeriluvuissa jotain josta Räätäli Matti Matti Tontti, seuraavan nuoremman polven edustajana sai aiheen runoilla seuraavasti: |
|
|
|
60 |
"Meill' ol' melkoinen meteli
|
|
|
|
61 |
Moisessaki Muonolassa
|
|
|
|
62 |
Sanotussa Sallisessa
|
|
|
|
63 |
Kinkka kinkeriluvuilla.
|
|
|
|
64 |
000
|
|
|
|
65 |
Kuin tuo kiivas kirkkoherra
|
|
|
|
66 |
Tahtoi tietää, minkä verran
|
|
|
|
67 |
Oisi syitä, syntilöitä
|
|
|
|
68 |
Tahi pietty tanssiloita
|
|
|
|
69 |
Kolistettu korttiloita
|
|
|
|
70 |
Sanotun kylän tuvilla.
|
|
|
|
71 |
000
|
|
|
|
72 |
Hynni ol' se hyvä mies
|
|
|
|
73 |
Joka kylän synnit ties
|
|
|
|
74 |
Omat syynsä syrjään työns
|
|
|
|
75 |
Muihe syitä eteen myöns.
|
|
|
|
76 |
000
|
|
|
|
77 |
Kenen kekri keikkumasta,
|
|
|
|
78 |
Kenen tanssista tapasi
|
|
|
|
79 |
Kortti pöydästä komensi.
|
|
|
|
80 |
Mutt' ei muistanut muassa
|
|
|
|
81 |
Katsella omaa kuvaansa,
|
|
|
|
82 |
Jok' ol tuarilla tapettu
|
|
|
|
83 |
Piiskattuna pirstaleiksi.
|
|
|
|
84 |
Minkä itse vahvisti valalla
|
|
|
|
85 |
Ravitsi tuarin ravalla
|
|
|
|
86 |
Kihlakunnan kuuluvilla
|
|
|
|
87 |
Lateli Lavosen tuvilla.
|
|
| | "Suur-Aati" oli raamatun tuntijana pyhäkoulun opettajana. Koulunsa hän kuului alkaneen kovin ottein. Joka pyhänä hän laulatti alkuvirtenä vanhasta virsikirjasta (oliko virren n:o 101?) virren Jeerusalemin hävityksestä. |
|
|
|
89 |
"Nyt täss' lyhykäisest kuulla saatte,
|
|
|
|
90 |
Kuink' Jeerusalem on maaha lyöty.
|
|
|
|
91 |
Juutalaiset julmast kuolleet
|
|
|
|
92 |
Miks' ei he sanaa todelleet
|
|
|
|
93 |
Opetuksia vastaan otelleet
|
|
|
|
94 |
Joka heit kyynelien kans katumaan
|
|
|
|
95 |
neuvoi ja vääns" j.n.e."
|
|
| | "Minä Pekko" ja "Suur Aati" olivat myöskin laulajia ja usein olivat laulussa kilpasinakin. Kerran he tulivat Sutkesta viinan ostosta. Kun he pääsivät Sutkun portista ulkopuolelle noin 100 m. päähän Riihimäen päälle tekivät he tien viereen nuotion ja kävivät maistelemaan ostoksiaan. Ennen pitkää se teki vaikutuksensa ja heidän välilleen syntyi kilpailu laulussa. "Minä Pekko" oli pieni mies ja kimakka ääni. Hän lauloi kovasti, mutta mahdollisimman kauniisti ja hienosti, vanhasta virsikirjasta virren: "Jeerusalem pyhä kaupunk' j.n.e." ja laskeutui tyynesti maahan istumaan virtensä tunnelmissa. |
|
| | "Suur Aati" iso mies, suuri römäkkä ääni. Kavahti äkkiä ylös, silmät muljallaan ja julman näköisenä karjasi --- --- --- samasta virsikirjasta virren: "Kuink' Roomi röykiäst j.n.e." Kävi alas istumaan hänkin ja lausui: |
|
|
|
98 |
"Siinä lauloi mies, - eikä itikka."
|
|
|
|
99 |
000
|
|
|
|
100 |
"Ettäs tiedät." --- ---
|
|
|
| |
|