|
|
1 |
Lapsuusaika tuo puhdas ja vijaton,
|
|
|
|
2 |
on kun kevät kesä kaunein ihanin,
|
|
|
|
3 |
ei tunne huolta tuskaa rinnassaan,
|
|
|
|
4 |
tuntee riemmun pauhaavan siellussaan.
|
|
|
|
5 |
000
|
|
|
|
6 |
Nuoruusaika tuo armainen,
|
|
|
|
7 |
on kun kesän aika kaunehin,
|
|
|
|
8 |
kun kaikki kukkii ja tuoksuaa,
|
|
|
|
9 |
nuorukainen rientää lumoissaan.
|
|
|
|
10 |
000
|
|
|
|
11 |
Saapuu miehuus kun elokuu,
|
|
|
|
12 |
jolloin viljavainiotkin kukoistuu.
|
|
|
|
13 |
Huomaa! kuin oot nuoruusaikas kulkenut,
|
|
|
|
14 |
mitä miehuus elämääsi sulkenut.
|
|
|
|
15 |
000
|
|
|
|
16 |
Niin kuin vilja aittaan kannetaan
|
|
|
|
17 |
kelle kiitos tästä annetaan,
|
|
|
|
18 |
ei moni muista tätä, et taivaan luoja
|
|
|
|
19 |
antoi kaiken armostansa vain.
|
|
|
|
20 |
000
|
|
|
|
21 |
Miehuusijän saavuttanut taitaa,
|
|
|
|
22 |
vähän moni muistaa aikaa,
|
|
|
|
23 |
jolloin hänet pois korjataan,
|
|
|
|
24 |
minne luuleekaan hän joutuvaan.
|
|
|
|
25 |
000
|
|
|
|
26 |
Elämämme on kun pieni hetki
|
|
|
|
27 |
kevät - kesä - syksy - talvimaa,
|
|
|
|
28 |
ei moni tahdo muistaa tätä,
|
|
|
|
29 |
joutuu siitä katumaan.
|
|
|
|
30 |
000
|
|
|
|
31 |
Vanhuuspäivät tuovat muistot kaiken,
|
|
|
|
32 |
on kun syksyinen talvimaa,
|
|
|
|
33 |
joka oottaa jäätymistään,
|
|
|
|
34 |
lunta valkoista peittämään.
|
|
|
|
35 |
000
|
|
|
|
36 |
Kevään tullen sulaa lumi,
|
|
|
|
37 |
sulaa jäinen musta maa,
|
|
|
|
38 |
päivän paisteen lämmittäissä,
|
|
|
|
39 |
käy kaikki luonto kukkimaan.
|
|
|
|
40 |
000
|
|
|
|
41 |
Näin oot sinä ihmis parka,
|
|
|
|
42 |
täällä aikas viettänyt,
|
|
|
|
43 |
oot kaiken kaiken menettänyt,
|
|
|
|
44 |
et ole tätä huomannut,
|
|
|
|
45 |
Hautaan rauhaan pääset
|
|
|
|
46 |
vihtoin nukkumaan,
|
|
|
|
47 |
kerran heräät tuomiollle
|
|
|
|
48 |
ansioitas kuulemaan.
|
|
|
| |
|