| |
Vienankarjalaisen toivo
|
|
|
|
2 |
Vienan-karjalainen pakolaisna tänne,
|
|
|
|
3 |
saapui turvaan Suomen-sylihin.
|
|
|
|
4 |
Kun vieras valta, verihurttain lailla,
|
|
|
|
5 |
saapui ryöstäin, Vienankylihin.
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Vienankarjala huokaa orjuuttansa,
|
|
|
|
8 |
verta vuotaen oottaa itkien,
|
|
|
|
9 |
et armoa hän toivoo Jumalalta,
|
|
|
|
10 |
pelastusta kun ei mistään näy.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
Vienan-karjalainen täällä kulkee,
|
|
|
|
13 |
kotitonna rintaa särkien.
|
|
|
|
14 |
Muistellessaan Vienan-karjalata,
|
|
|
|
15 |
ja rakkahintaan joka sinne jäi.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Vienankarjala peittyi hurttain kauhuun,
|
|
|
|
18 |
sortain lapset naiset vanhukset,
|
|
|
|
19 |
Säälittäse Karjalata sortaa,
|
|
|
|
20 |
työntäin kaikki vankityrmihin.
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
Vienan-karjalainen täällä muistaa,
|
|
|
|
23 |
Vienan-kotin-vaimon-lapsineen.
|
|
|
|
24 |
Kuinka kaikki rakkaat täytyi jättää,
|
|
|
|
25 |
hurttain kynsiin verta janoviin.
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Vienankarjala toivoo näkevänsä,
|
|
|
|
28 |
uuden aamun kerran valkeevan.
|
|
|
|
29 |
Jolloin kirkas valonsäte kehä,
|
|
|
|
30 |
lyö maahan hurtan Vienan sortajan.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Vienan-karjalainen täällä kulkeissansa
|
|
|
|
33 |
uskoo Herraan pyhään jumalaan.
|
|
|
|
34 |
Saapi kotin kuolon tuollapuolen,
|
|
|
|
35 |
Jossa tapaa rakkaat armaansa.
|
|
| | Loppu. |
|
|
| |
|