| |
NÄKILLE
|
|
|
2 |
Mikä näkin nostatteli,
|
|
|
3 |
Kuka ärrytti äkäisen
|
|
|
4 |
Vimmasi vien isännän?
|
|
|
5 |
Että riitaaksi rupesi
|
|
|
6 |
Kiusaksi on kerittäysi
|
|
|
7 |
Veen on paiskasi pahaksi
|
|
|
8 |
Lammet käski kauheiksi,
|
|
|
9 |
Virtaviet on vaaraisiksi!
|
|
|
10 |
Kyllä tieän tarkallensa
|
|
|
11 |
Tunnen tuttu sun kotisi
|
|
|
12 |
Asuntosi arvaelen;
|
|
|
13 |
Tieänpä sinun sukusi
|
|
|
14 |
Tunen heimosi herevän
|
|
|
15 |
Suuren joukkosi jorevan,
|
|
|
16 |
Tuolla sylissä sulien,
|
|
|
17 |
Alla väljien vesien.
|
|
|
18 |
Ahin linnan liepehillä.
|
|
|
19 |
Oli aika onnen muinen
|
|
|
20 |
Ennen tähtien tekoa
|
|
|
21 |
Aurinkoisen asetusta.
|
|
|
22 |
Ennen varusta vesien.
|
|
|
23 |
Silloin oli ylähällä
|
|
|
24 |
Taivosessa tasasessa
|
|
|
25 |
Päällä pilvien pimeiden
|
|
|
26 |
Ukko ylinen jumala
|
|
|
27 |
Taivon luoja taiallinen,
|
|
|
28 |
Kera vaimonsa verevän
|
|
|
29 |
Puolisonsa puhtahisen.
|
|
|
30 |
Heille syntyvi sikiä
|
|
|
31 |
Perillinen pelmasihen
|
|
|
32 |
Poika syntyi ja sukesi
|
|
|
33 |
Uljahammaksi isäntänsä!
|
|
|
34 |
Ensi yönä jo yritti
|
|
|
35 |
Tehä taivaassa tenänsä
|
|
|
36 |
Kapinan isän kotona.
|
|
|
37 |
Jop' on kasvoi jo yleni
|
|
|
38 |
Suuremmaksi suurenevi
|
|
|
39 |
Isommaksi isästänsä
|
|
|
40 |
Vahvemmaksi vanhempansa.
|
|
|
41 |
Silloinpa ylinen jumala
|
|
|
42 |
Pilven päällinen pitäjä
|
|
|
43 |
Arveli ajattelevi
|
|
|
44 |
Kunne paipansa panisi
|
|
|
45 |
Kunnottoman korjoaisi.
|
|
|
46 |
000
|
|
|
47 |
??????????
|
|
|
48 |
000
|
|
|
49 |
Siitäp' on teki tekosen
|
|
|
50 |
Työn on laittoi loaullisen.
|
|
|
51 |
Puristeli pilvilöitä
|
|
|
52 |
Savitaivasta tavoitti,
|
|
|
53 |
Läksi vesi vuotamahan
|
|
|
54 |
Pisarat pirajamahan
|
|
|
55 |
Nestehet norojamahan
|
|
|
56 |
Voahelliset vuotamahan.
|
|
|
57 |
Valuivat valehteleivat,
|
|
|
58 |
Kohisivat, kuohuilivat
|
|
|
59 |
Maan on pinnalle pimeän,
|
|
| | (Ei muistanut siitä paikasta eneä!) |
|
|
61 |
Virrat alkoi asettua
|
|
|
62 |
Seisahtua suuri tulva.
|
|
|
63 |
Jop' oilvettä vuuattanut
|
|
|
64 |
Nestettä on noruttanut.
|
|
|
65 |
Koko maa jo oil kateissa,
|
|
|
66 |
Vie'en alla aukeainen.
|
|
|
67 |
Silloin Ukkonen asetti
|
|
|
68 |
Tulen liekin lieskahutti
|
|
|
69 |
Veen kuohuille kohotti,
|
|
|
70 |
Lainehille lasketteli,
|
|
|
71 |
Synnytti syväntehiä
|
|
|
72 |
Kohopaikkoja kohotti.
|
|
|
73 |
Siitä vaarat vahvenivat,
|
|
|
74 |
Siitä kalliot kohosi,
|
|
|
75 |
Meren selät selkenivät.
|
|
|
76 |
Ulapaiset aukenivat,
|
|
|
77 |
Maat ja mantereet kokosi,
|
|
|
78 |
Niemen nenät nousetteli
|
|
|
79 |
Laukesi lahen perukat.
|
|
|
80 |
Ukko ylinen jumala
|
|
|
81 |
Tähyeli taivahasta,
|
|
|
82 |
Korkealta katselevi
|
|
|
83 |
Syvänteiden syntymistä
|
|
|
84 |
Ulapan asettumista.
|
|
|
85 |
Jop' on puhui pojallensa,
|
|
|
86 |
Lausueli lapsellensa,
|
|
|
87 |
Emonsaamalle saneli:
|
|
|
88 |
Meit' on kaksi kuningasta,
|
|
|
89 |
Kaksi miestä mahtavata
|
|
|
90 |
Taivahan talossa suotta.
|
|
|
91 |
Sinä olet nuorempainen,
|
|
|
92 |
Minä olen vanhempainen
|
|
|
93 |
Itse taloni isäntä.
|
|
|
94 |
Kun sä kasvoit katalaksi,
|
|
|
95 |
Rajupäiseksi rupesit,
|
|
|
96 |
Tahoit taivosen halaista,
|
|
|
97 |
Rikkoa isäsi linnan,
|
|
|
98 |
Niin mä sun siitä kuritan,
|
|
|
99 |
Palkitsen pahat tekosi!
|
|
|
100 |
Astuos nyt alahaksi
|
|
|
101 |
Poies taivaasta pakene
|
|
|
102 |
Selvälle meren selälle
|
|
|
103 |
Ulapalle aukealle!
|
|
|
104 |
Siellä on sija sinulla
|
|
|
105 |
Siellä linnat laitettuna
|
|
|
106 |
Kultalinnat katsottuna,
|
|
|
107 |
Hopeaiset hoksattuna.
|
|
|
108 |
Siell' on muutakin mujua
|
|
|
109 |
Yllin kyllin kytkettynä,
|
|
|
110 |
Ruokaakin on runsahasti
|
|
|
111 |
Kalakarjassa sinulle
|
|
|
112 |
Riistaa muuta rikkahasti
|
|
|
113 |
Vien on alle varattuna.
|
|
|
114 |
Eläös ikäsi siellä
|
|
|
115 |
Kaiken aikasi asuos
|
|
|
116 |
Lumme linnan liepehellä
|
|
|
117 |
Huonehissa hohtavissa
|
|
|
118 |
Lattioilla läikkyvillä
|
|
|
119 |
Alla väljien vesien
|
|
|
120 |
Päällä mustien murien!
|
|
|
121 |
Sinne laittoi lapsosensa,
|
|
|
122 |
Poikaraukkansa pakoitti,
|
|
|
123 |
Elämähän ijäksensä,
|
|
|
124 |
Asumahan ajaksensa.
|
|
|
125 |
Poika sukelsi syvälle
|
|
|
126 |
Alle aallon ahtausi
|
|
|
127 |
Sanoi sinne saahessansa
|
|
|
128 |
Lausahti lasetessansa:
|
|
|
129 |
Tääl' on lysti ollakseni
|
|
|
130 |
Armas aikaellakseni
|
|
|
131 |
Paremp' kuin emon kotona
|
|
|
132 |
Luona ison ilkivallan!
|
|
|
133 |
Siellä alkoi asumahan,
|
|
|
134 |
Sinne kotinsa kohensi,
|
|
|
135 |
laittoi Linnan laauillisen
|
|
|
136 |
Koin rakensi rehevän,
|
|
|
137 |
Komeemman ison kotia
|
|
|
138 |
Asunnoita emosensa,
|
|
|
139 |
Laittoi viijet viljapellot
|
|
|
140 |
Kuuet ahtehet asetti
|
|
|
141 |
Joissa vilja oil vihanta
|
|
|
142 |
Kasvoi laiha lauhkeasti.
|
|
|
143 |
Kukkiakin kuletteli,
|
|
|
144 |
Asetteli ulpukoita,
|
|
|
145 |
Laajan linnansa lähelle
|
|
|
146 |
Kartanonsa kahen puolen.
|
|
|
147 |
Elelevi aikojansa,
|
|
|
148 |
Pitelevi päiviänsä
|
|
|
149 |
Linnassansa loistavassa
|
|
|
150 |
Komeassa kartanossa,
|
|
|
151 |
Niin jo alkaakin ikävä
|
|
|
152 |
Tukalainen tuletella.
|
|
|
153 |
Sanovi sanalla tuolla
|
|
|
154 |
Lausui tuolla lausehella:
|
|
|
155 |
Ikävä on yksin olla
|
|
|
156 |
Ikävä yksin eleä,
|
|
|
157 |
Näillä väljillä vesillä,
|
|
|
158 |
Ulapoilla aukeilla!
|
|
|
159 |
Mies on puoltansa vajoa
|
|
|
160 |
Useata uupuvainen
|
|
|
161 |
Eläissänsä eukotoinna,
|
|
|
162 |
Itseksensä ijän kaiken
|
|
|
163 |
Yliaikain yksiksensä.
|
|
|
164 |
Miepä kuljenkin kosihin
|
|
|
165 |
Lähden immen etsintähän!
|
|
|
166 |
Alkoi kultia kokoilla
|
|
|
167 |
Laittoi helmiä hyviä
|
|
|
168 |
Sijoitteli simsukoita
|
|
|
169 |
Kautokenkiä kasasi.
|
|
|
170 |
Valjasti orihin oivan
|
|
|
171 |
Vaahtoharjan varusteli
|
|
|
172 |
Jonka turpa tulta puhui,
|
|
|
173 |
Kapioiset kipeniä.
|
|
|
174 |
Laittoi karjankin korean,
|
|
|
175 |
Sinilaian lasketteli,
|
|
|
176 |
Aimo aisaset asetti
|
|
|
177 |
Vaaher vempeleet varusti.
|
|
|
178 |
Istahtavi korjahansa
|
|
|
179 |
Rehistyi rekosehensa.
|
|
|
180 |
Läksi siitä kulkemahan
|
|
|
181 |
Meni matkoa vähäsen
|
|
|
182 |
Selvällä meren selällä
|
|
|
183 |
Ulapalla aukealla.
|
|
|
184 |
Hepo juoksi jolkutteli
|
|
|
185 |
Pystykorva pyyhätteli
|
|
|
186 |
Päällä laineihen lakeiden,
|
|
|
187 |
Päällä ventojen vesien,
|
|
|
188 |
Ilman jalan kastumatta
|
|
|
189 |
Vempelen vetistymättä.
|
|
|
190 |
Katsahtavi korkealle
|
|
|
191 |
Taivahalle tähystelevi
|
|
|
192 |
Näki impisen ihanan,
|
|
|
193 |
Neitokaisen nuorekkan.
|
|
|
194 |
Sylissä suvisen illan
|
|
|
195 |
Vanhempaisensa varassa.
|
|
|
196 |
Läksi siitä ajamahan
|
|
|
197 |
Impeä tavoittamahan;
|
|
|
198 |
Löip' on ruoskalla oritta
|
|
|
199 |
Heläytti helmisellä.
|
|
|
200 |
Ori juoksi joutuisasti
|
|
|
201 |
Rajust rau'ikko ravasi,
|
|
|
202 |
Tuimemmin tuulen menoa
|
|
|
203 |
Ravaamista rajuilman.
|
|
|
204 |
Jopa immikko älysi,
|
|
|
205 |
Emon oma aavisteli
|
|
|
206 |
Sulhon sieltä saantelevan
|
|
|
207 |
Ylkämiehen ehä ttäivävän,??
|
|
|
208 |
Lähtevi pakenemahan
|
|
|
209 |
Jou'utaiksen juoksentahan.
|
|
|
210 |
Juoksi hetken, juoksi toisen
|
|
|
211 |
Koetteli kolmattakin.
|
|
|
212 |
Mut ei pääsnynä pakohon,
|
|
|
213 |
Jälemmäistä jättänynnä;
|
|
|
214 |
Tämän tuimemmin tulevi
|
|
|
215 |
Ankarammin ahistavi,
|
|
|
216 |
Tahtoo tarttua käsiksi
|
|
|
217 |
Kiine tahtoi tavotella.
|
|
|
218 |
Silloin impinen pujahti
|
|
|
219 |
Pistäysi pikkuruinen
|
|
|
220 |
Sylihin pimeän pilven
|
|
|
221 |
Loistolinnan liepehillä.
|
|
|
222 |
Voan eipä Ahti arastellut
|
|
|
223 |
Viikkoa ei vitkastellut,
|
|
|
224 |
Sieppäsi pimeän pilven
|
|
|
225 |
koppoi kulta kartanoisen
|
|
|
226 |
Sylihinsä ne sykerti,
|
|
|
227 |
Asetteli astalalle
|
|
|
228 |
Kera impysen ihanan
|
|
|
229 |
Päiväntytin tylleröisen.
|
|
|
230 |
Läksi kiiruusti kotihin
|
|
|
231 |
Ajamahan uljahasti.
|
|
|
232 |
Neito itkeni ihana,
|
|
|
233 |
Valitteli vaimon alku,
|
|
|
234 |
Itki päiviä pahoja,
|
|
|
235 |
Kollotteli kohtaloaan.
|
|
|
236 |
Ahti tuon sanoi sanoiksi,
|
|
|
237 |
Lausutteli lausehiksi:
|
|
|
238 |
Oip' on armas impyeni
|
|
|
239 |
Syänkäpyni korea
|
|
|
240 |
Ällös olko milläskänä
|
|
|
241 |
Itketelkös olleskana!
|
|
|
242 |
Mie sinun kotiini saatan,
|
|
|
243 |
Vien on vesilinnahani,
|
|
|
244 |
Joss' on kartanot koreat,
|
|
|
245 |
Asuinhuonehet avarat.
|
|
|
246 |
Kalanluist' on katto tehty,
|
|
|
247 |
Seinät tehty simsukoista,
|
|
|
248 |
Lattia vesilasista,
|
|
|
249 |
Jos ei tunnu jallan jälki,
|
|
|
250 |
Eikä arpi anturauan.
|
|
|
251 |
Sinnepä sinut asetan
|
|
|
252 |
Tuonne kohta kuljettelen,
|
|
|
253 |
Siellä on sata sijoa
|
|
|
254 |
Tuhat paikkoa parasta,
|
|
|
255 |
Joiss' on hauska ollaksesi
|
|
|
256 |
Armas aikaellaksesi.
|
|
|
257 |
Onp' on muutakin minulla
|
|
|
258 |
Sua varten valmehena,
|
|
|
259 |
Onp' on paljo palvelioita,
|
|
|
260 |
Orjia on ostettuna,
|
|
|
261 |
Sulle varaksi varattu,
|
|
|
262 |
???
|
|
|
263 |
Avuksesi aseteltu.
|
|
|
264 |
Viel' on vaatteita varalla
|
|
|
265 |
Kultavöitä, kauhtanoita,
|
|
|
266 |
Hamehia haalieltu,
|
|
|
267 |
Otsipaikkoja pakattu
|
|
|
268 |
Tuhat kuormoa kovoa,
|
|
|
269 |
Sata aimo aitan täyttä.
|
|
|
270 |
Kaikkea on kyllä kotona,
|
|
|
271 |
Kaikenlaista kartanolla,
|
|
|
272 |
Vaikk' on söisit vain suloa,
|
|
|
273 |
Joisit mettä ja simoa!
|
|
|
274 |
Siitä impinen ilostui
|
|
|
275 |
Naurulle sai neitokainen,
|
|
|
276 |
Mieltyi miehehen hyvähän
|
|
|
277 |
Mieltyi sille morsioksi,
|
|
|
278 |
Kainaloiseksi kanaksi.
|
|
|
279 |
Siitä Ahti nyt asetti
|
|
|
280 |
Varusteli Veen isäntä
|
|
|
281 |
Linnan suuren sulhaselle
|
|
|
282 |
Kahtamoisen morsialle
|
|
|
283 |
Siellä elääkseen ikänsä
|
|
|
284 |
Ijän kaiken asuskella.
|
|
|
285 |
Heille lapsia sikesi
|
|
|
286 |
Tuletteli tyttäriä,
|
|
|
287 |
Poikapuolia porisi
|
|
|
288 |
Viisin kuusin kerrallansa.
|
|
|
289 |
Siit' on syntyi suuri kansa,
|
|
|
290 |
Vie'en kansa kaunokainen
|
|
|
291 |
Kansa rohkea rotuinen
|
|
|
292 |
Sekä liukas liikuntoinen,
|
|
|
293 |
Pojat pulskean näköiset
|
|
|
294 |
Impyset ylen ihanat.
|
|
|
295 |
Tuli myöskin Tursahia,
|
|
|
296 |
Näkkiäkin närkytteli,
|
|
|
297 |
Kasvoi kaikki vie'en karja
|
|
|
298 |
Yleni ylen isoksi
|
|
|
299 |
Tuli tuhatlukuiseksi
|
|
|
300 |
Satamääriksi sakeni.
|
|
|
301 |
Siitäkös sinä sikesit,
|
|
|
302 |
Siitä kasvoitki katala
|
|
|
303 |
Siitä suureksi sukesit
|
|
|
304 |
Vartuit vahingon tekohon.
|
|
|
305 |
Nouse Ahti ainokainen,
|
|
|
306 |
Vellamo veet sevoita,
|
|
|
307 |
Työnnä tuska Tursahalle
|
|
|
308 |
Kiusa näittäös Näkille,
|
|
|
309 |
Että toisi toivottuni
|
|
|
310 |
Kulettaisi kaivattuni,
|
|
|
311 |
Veisi sinne kusta otti,
|
|
|
312 |
Kusta kurja sen kuletti!
|
|
|
313 |
Mie on laittaisin Ahille,
|
|
|
314 |
Vietteleisin Vellamolle
|
|
|
315 |
Uhriksi yhen oravan,
|
|
|
316 |
Yhen uuhen anteleisin,
|
|
|
317 |
Yhen katsoisin karitsan,
|
|
|
318 |
Yhen vaiskan varoaisin,
|
|
|
319 |
Veisin vähän viljastani
|
|
|
320 |
Elostani anteleisin.
|
|
|
321 |
Ja jos ei tuota uskottane,
|
|
|
322 |
Tunnustettane toeksi,
|
|
|
323 |
Miekös ilmoitan Ukolle
|
|
|
324 |
Valittelen vanhemmalle.
|
|
|
325 |
Hän se aina autteleksen
|
|
|
326 |
Hän se peästävi pahoista,
|
|
|
327 |
Seikoista selittelevi.
|
|
|
328 |
--- --- ---
|
|
|
329 |
Thyi! Näkki maalle
|
|
|
330 |
minä järveen!
|
|
| | Ja kun tulee järvestä takaisin, niin täytyy taasen nakata joku esine järveen ja lausua: |
|
|
332 |
Näkki järveen ja minä maalle!
|
|
|
| |
|