|
|
1 |
Neitonen nuori, kuin kedolla lilja,
|
|
|
|
2 |
Kukoisti parhaassa nuoruutessaan,
|
|
|
|
3 |
silloin tuo poika nuori ja kaunis,
|
|
|
|
4 |
valloitti sytämen sykkäilevän.
|
|
|
|
5 |
000
|
|
|
|
6 |
Neitonen asteli meren rantaa,
|
|
|
|
7 |
eikö mun armaani tulisi jo -
|
|
|
|
8 |
tuolla hän näkyy - pienoinen pursi -
|
|
|
|
9 |
siinä se minun armaani on.
|
|
|
|
10 |
000
|
|
|
|
11 |
Kauhea näky - oi mitä minä näen,
|
|
|
|
12 |
tottako lienee - vain untako näen?
|
|
|
|
13 |
Armaani tulee toisen kanssa,
|
|
|
|
14 |
eikä hän minua muistakkaa!
|
|
|
|
15 |
000
|
|
|
|
16 |
Neitonen asteli meren rantaan -
|
|
|
|
17 |
viskasi kellon ja sormuksen pois -
|
|
|
|
18 |
tuolta saat ottaa petturi poika -
|
|
|
|
19 |
kuolema meität on eroittava.
|
|
|
|
20 |
000
|
|
|
|
21 |
Anteeksi herrat, jos häiritsen teitä,
|
|
|
|
22 |
kauvan, kauvan en kuitenkaan häiritä voi,
|
|
|
|
23 |
vain parisen sanaa lausun mä sulle;
|
|
|
|
24 |
hyvästi annaani, hyvästi vaan.
|
|
|
|
25 |
000
|
|
|
|
26 |
Ruusut ja liljat ne minunkin hautallani kukkii,
|
|
|
|
27 |
kun minä hautassa levätä saan;
|
|
|
|
28 |
armaani nauttii onnesta silloin -
|
|
|
|
29 |
kun minut hautahan lasketaan.
|
|
|
|
30 |
000
|
|
|
|
31 |
Anteeksi, anteeksi, herrat, ruusut ja liljat.
|
|
|
| |
|