Metadata

COL: Alma Pusa
ID: 61372
INF_CTX: laulun on kirjoittaja kuullut noin 50 vuotta sitten eräältä 80 vuotiaalta ruotimummolta, joka oli oppinut sen omalta mummoltaan.
INF_NAME: Eräältä 80 vuotiaalta ruotimummolta
LOC_AREA: h
LOC_PAR: Uusikirkko V.l.
SGN: KRK 136:41.
TMP: 1935.

    1  Eihä nyt uo ajat niiku ol enne,
    2  sillo ku eli miu emoni.
    3  Sillo ne olliit ne ankeet ajat,
    4  ku ne tulliit koirakuonolaiset,
    5  kahe, kolme koira kanssa.
    6  Emo peitti lapset lattiaalle,
    7  pienet piijat penki alle,
    8  itse hää istu pöyvä päähä.
    9  Kysypä tuo koirakuonolainen:
    10  "Mis on miehet, mis on pojat,
    11  mihi sie peitit pikkaraiset?"
    12  Emo se sillo heille haasto:
    13  "Miehet on viety viime yön,
    14  ja mie uo raukka yksinnäi vaa."
    15  - "Valehtelet vanha koira",
    16  virkkoi tuo koirakuonolaine.
    17  Koira nuuski penki alle,
    18  löys miu pienet piikaseini,
    19  nii se vei ku verikoira,
    20  vei miu viisivuotiseini,
    21  vei tiele viimiselle.
    22  Emo itki viiko, toise,
    23  tuupahtipa hää jo turpehesse.
    24  Nyt hää nukkuu nurmen alla,
    25  nälkää nääntyit emo lapset.