| |
Tervehtimisestä
|
|
| | Tervehtimistä maalaisoloissa pidettiin ennenvanhaan hyvin tärkeänä. --- --- --- Jos nuori neiti joutui vastaamaan nuoren miehen hyvänpäiväntoivotukseen, piti tietysti vähän naljailla, esim. tähän tapaan: |
|
|
|
3 |
"Hyvä päivä!"
|
|
|
|
4 |
000
|
|
|
|
5 |
"Paremp hyvä päivä
|
|
|
|
6 |
ko tuolane vieras!"
|
|
| | siitähän se leikinlasku sitten sopivasti alkoikin. --- --- --- Väliin jo tulija tervehti seuraavasti: |
|
|
|
8 |
"Hyvä päivä - ukko-räivä!"
|
|
| | vaikka kysymyksessä olisi ollut nuori neito. |
|
| | Joskus joku vanha juro henkilö ei taipunut edes tervehdykseen vastaamaan, vaan melkein suuttui toisen hyvän-päivän-toivotuksesta ja kivahti vastaan: |
|
|
|
11 |
"Mitä mie siun hyvälpäivälläis tien?
|
|
|
|
12 |
Pie itselläis hyyvväis-päiväis!"
|
|
| | Väliin taas, jos joku jätti vastaamatta hyvän-päivän-toivotukseen, sanoi toivottaja: |
|
|
|
14 |
"Jossei miun hyvväin-päiväin kelpaa,
|
|
|
|
15 |
ni anna takasii!"
|
|
| | siinä oli vitsinä se, että toisen olisi pitänyt sanoa: |
|
|
|
17 |
"Hyvää päivää!"
|
|
| | silloin se olisi ollut annettu takaisin. |
|
| | Jos vieras taas tuli illalla taloon, toivotti hän tullessaan: |
|
|
|
20 |
"Hyvää iltaa!"
|
|
| | tai |
|
| | murteellamme: |
|
|
|
23 |
"Hyvä ilta!"
|
|
| | Tähän vastattiin: |
|
|
|
25 |
"Iltaa, iltaa!"
|
|
| | eli: |
|
|
|
27 |
"Ilta, ilta!"
|
|
| | Leikillisesti siihen vastattiin: |
|
|
|
29 |
"Siin on silta (lattia),
|
|
|
|
30 |
ko tahot, ni tallaa pääl,
|
|
|
|
31 |
koit taho, ni mää takasii!"
|
|
| | Ko tahot = jos tahdot |
|
| | Koit taho = jos et tahdo |
|
| | tai: |
|
| | Jos vieras illalla taloon tullessaan tervehti sanoilla: |
|
|
|
36 |
"Hyvä ilta!"
|
|
| | voitiin siihen leikillisesti vastata: |
|
|
|
38 |
"Hyvähä ilta on, mut millane lienöö vieras?"
|
|
| | Tämän yleisen alkutervehdyksen jälkeen, --- --- --- Jos näin sattui tuiki tuttujen kesken, sanoi tervehtimisestä jäänyt: |
|
|
|
40 |
"Mitä se miut raiskaist,
|
|
|
|
41 |
anha miulkii kättä!"
|
|
| | jolloin asianomainen saa hyvittää laiminlyöntinsä. |
|
| | raiskaist = halveksit, syrjäytit, pidit muita huonompana, raiskana. |
|
| | Kättelemisestä sanottiin: |
|
|
|
45 |
"Eihä tää käs' antais kulu!"
|
|
|
|
46 |
000
|
|
|
|
47 |
"Oha tätä köyhälkii kättä antaa!"
|
|
|
|
48 |
000
|
|
|
|
49 |
"Mikä tätä tyhjää kättä antaa?"
|
|
| | sanoivat taas kättelyn vastustajat. --- --- --- |
|
| | Leikillisesti voitiin vastata seuraavillakin tavoilla: |
|
| | vieras: |
|
|
|
53 |
"Hyyvvää yötä!"
|
|
| | vastaus: |
|
|
|
55 |
"Kirput syökööt kaike yötä."
|
|
| | tai: vieras: |
|
|
|
57 |
"Hyyvvää yötä!"
|
|
| | vastaus: |
|
|
|
59 |
"Kynsil työtä!"
|
|
| | mikä merkitsi samaa kuin edellinenkin, että syöpäläiset eivät antaisi rauhaa. --- --- --- Mutta laikillisiä, jopa hirtehishuumorillisiakin tervehdyksiä vaihdettiin. Esim. vieras: |
|
|
|
61 |
"Hyvästi"
|
|
| | vastaus: |
|
|
|
63 |
"Hyväst ko määt, ni paremmast pääset!"
|
|
| | tai: |
|
| | vieras: |
|
|
|
66 |
"Hyväst!"
|
|
| | vastaus: |
|
|
|
68 |
"Hyväst - hyväst, jossei tavata ko taivaas!"
|
|
| | vastaus: |
|
|
|
70 |
"Hyväst - hyväst, jossei tavata toisianna ko parkkalin peräseinäs!"
|
|
| | parkkal = parkkari, nahkojen s. o. vuotien parkitsija, muokkaaja. |
|
| | Sanonta tarkoitti että tapaamme toisemme muokattuina vuotina parkkarin varastossa. Olemme kuin lehmät, hevoset ym. |
|
| | Monasti, kun oli raskaita työaikoja saatettiin sanoa: |
|
|
|
74 |
"Kohtaha täs joutuu nahka riuvvul, jossei helpota!"
|
|
| | (eläimen vuota kun pantiin riu'ulle kuivumaan ja oikenemaan) |
|
| | Ensimmäinen kysymys vieraalle tervehdyksen jälkeen oli: |
|
|
|
77 |
"Mitä kuuluu?"
|
|
| | --- --- --- tuli ilmi asiakin, mitä verten vieras oli tullut. Tavallinen vastaus oli: |
|
|
|
79 |
"Eihä täs akkumaisii!"
|
|
| | akkumainen = outo |
|
| | Tutut ja leikilliset ihmiset antoivat leikillisiä vastauksiakin, esim. kysymys: |
|
|
|
82 |
"Mitä kuuluu?"
|
|
| | vastaus: |
|
|
|
84 |
"Kuulo on hyvä ja näkö myös!"
|
|
| | tai vastaus: |
|
|
|
86 |
"Kukkuluuruu!"
|
|
| | tai: |
|
| | vastaus: |
|
|
|
89 |
"Kurjah kuuluu Aunuksee, pienet jumalat tapettii ja suuret jumalat kapusiit puuhu!"
|
|
| | tai: vastaus: |
|
|
|
91 |
"Kuuluisha sitä paljokii, jos käis kuuntelemmaa."
|
|
| | tai: vastaus: |
|
|
|
93 |
"Pienethä nää on köyhän kuulumist!"
|
|
| | Myös kysymykset vaihtelivat. Ei aina kysytty, mitä kuuluu? Väliin kysyttiin naapurilta: |
|
|
|
95 |
"Onks siul mitä asjaakii?"
|
|
| | jolloin tämän oli helpompi alottaa puhua asiastaan. Tai ellei ollut asiaa vastasi vieras: |
|
|
|
97 |
"Läksin iltaa istumaa!"
|
|
|
|
98 |
000
|
|
|
|
99 |
"Läksin hämärikköö!"
|
|
|
|
100 |
000
|
|
|
|
101 |
"Koha läksin suotta kävelemmää ratoksein!"
|
|
| | ratoksein = aikani kuluksi. |
|
| | Tai kysyttiin: |
|
|
|
104 |
"Mitäs tiijjät?"
|
|
|
|
105 |
000
|
|
|
|
106 |
"Mitäs läksit?"
|
|
|
|
107 |
000
|
|
|
|
108 |
"Kuis kuuluu?"
|
|
| | Tämä oli kohteliaisuus vierasta kohtaan, että tiedusteltiin hänen kuulumisiaan. Nykyajan ihmisen mielestä kysymykset ovat tunkeilevia. --- --- --- Jos hattu unohtui päähän tervehtiessä tai tupaan tullessa, niin lapsille ja nuorille siitä leikillisesti huomautettiin: |
|
|
|
110 |
"Palentaak siun päätäis?"
|
|
| | tai |
|
|
|
112 |
"Ota hattu pois päästäis, ei tyhjä lato kattoo tarvitse!"
|
|
| | tai: |
|
|
|
114 |
"Onk siu hattuis liimattu päähä, koi lähe pois?"
|
|
| | Vanhoille miehille ei kukaan mitään huomauttanutkaan, mutta kun he näkivät toisten ottavan hatun päästään puolustautuivat he sanomalla: |
|
|
|
116 |
"Päähä tää on hatun naula!"
|
|
| | Istu, vieras! |
|
| | Kun tervehdysseremoniat olivat ohi, pyydettiin vierasta istumaan. Voitiin sanoa esim: |
|
|
|
119 |
"Etsihä istuinta!"
|
|
| | vaikka tuvassa olivat pitkät penkit pitkin seinävieriä ja senlisäksi monta muuta istumapaikkaa. Sanonta tarkoittikin sitä, että valitse istumapaikka itsellesi. |
|
| | tai vain: |
|
|
|
122 |
"Istukaa, istukaa!"
|
|
| | tai: |
|
|
|
124 |
"Painu puul ja haasta suul!"
|
|
| | tai |
|
|
|
126 |
"Istuha kiireemmäks aikaa!"
|
|
| | tai: |
|
|
|
128 |
"Istu, vieras, jottet vie lapsilt uniloi!"
|
|
| | Uskottiin näet, että jos vieras oli niin kiireellinen, ettei istunut, eivät lapset nukkuneet senjälkeen hyvin. Vieras vei unet mennessään. |
|
| | Jos vieras valitteli kiireitään, ettei joutaisi istumaan, sanottiin: |
|
|
|
131 |
"Istu, ja anna kiireen männä sivutse!"
|
|
| | Kun jonkun työn tekemisen aika on mennyt ohi, niin eihän silloin ole enää kiirettä. Jos vieras esteli istumista sanottiin: |
|
|
|
133 |
"Paremp vähä istuu ko paljo seissa!"
|
|
| | eli: |
|
|
|
135 |
Parempi on vähän aikaa istua kuin paljon (kauan) aikaa seistä.
|
|
| | sanottiinpa näinkin: |
|
|
|
137 |
"Istu vieras, jottei pieretä, tulloo taloperree häpijäks!"
|
|
| | Tuttuja sinuteltiin, esim. |
|
|
|
139 |
"Istu!"
|
|
| | vieraampia puhutellessa käytettiin yksikön III persoonaa tai tekijätöntä muotoa, esim.: |
|
|
|
141 |
"istuu nyt kiireemmäks aikaa!
|
|
| | tai: |
|
|
|
143 |
"Soppii istuu!",
|
|
|
|
144 |
000
|
|
|
|
145 |
"Pittää istuu!"
|
|
| | Kerrottiin eräästä vanhasta emännästä, nimeä en muista, että kun hänelle tuli vieras, halusi hän puhutella tätä "hienomma jälkee." Kissa istui kiikkutuolissa. Hän meni ja hätisti kissan pois ja sanoi: |
|
|
|
147 |
"Mänkää työ kissa pois ja
|
|
|
|
148 |
käy sie vieras istumaa
|
|
|
|
149 |
kiikkutuolii!"
|
|
| | Ruuan ja juoman tarjoilua vieraalle |
|
| | Jos vieras sattui tulemaan syömisen tai juomisen aikana taloon, oli ilman muuta selvää, että hänet syötettiin ja juotettiin. --- --- --- ei antanut vieraan kunnolla tulla ovenraosta sisälle, kun jo kehoitti: |
|
|
|
152 |
"Tule pois miu kanssain syömää (juomaa)!"
|
|
| | Hyvin tavallinen sanonta oli vieraalle, joka sattui ruoka-aikana taloon: |
|
|
|
154 |
"Ekkai mies, koit käy syömää!"
|
|
| | sekin oli eräänlainen syömäänkehoitus. Monasti vieras jo ovelta leikkisästi lausahtaa: |
|
|
|
156 |
"Nythä mie satuin hyyvvää aikaa tulemaa kyllää!"
|
|
| | jos ruoka tai juoma sattui olemaan pöydässä, vaikka sitten samaa vierasta et millään olisi saanut syömään tai juomaan. |
|
| | Tai vieras voi sanoa tuntiessaan hyvää ruuan- tai kahvintuoksua nenässään: |
|
|
|
159 |
"Ollappa se suus, mikä nenäsi"
|
|
| | Tähän voitiin vastata: |
|
|
|
161 |
"Ota nenästäis ja paa suuhuis!"
|
|
| | Runsaan ja herkullisen ruokapöydän nähtyään saattoi vieras huokaista: |
|
|
|
163 |
"Oispas nyt suuta korvii(n) ja vatsaa polvii(n) astikka!"
|
|
| | Vielä lisää syömään kehoituksia |
|
| | Kivennavan pitäjän Lipolan kylässä asui Harvia-niminen mies. Kun häntä käskettiin syömään naapurissa, vastasi hän: |
|
|
|
166 |
"Eihä miul ois mitä huolint,
|
|
|
|
167 |
vastha mie männeel viikol Kirsalos söin!"
|
|
| | Kirsalo eli Kirjasalo oli kylä Inkerinmaalla Lipolan kylän kohdalla Rajajoen vieraalla puolella. (Saaenjoen) |
|
| | Tavallisesti oli estely tälläistä: |
|
|
|
170 |
"Tulkaa syömää mei kans!"
|
|
|
|
171 |
000
|
|
|
|
172 |
"Eihä miul ois mitä huolint!"
|
|
|
|
173 |
000
|
|
|
|
174 |
"No tutunpuolee!"
|
|
| | Tai voi vieras tultuaan vain todeta: |
|
|
|
176 |
"Ruots' on ruuval."
|
|
| | ruots' = ruotsi |
|
| | Vieraan syömään kehoittamisesta voi sukeutua seuraavanlaisia vuorokeskusteluja: |
|
| | emäntä: |
|
|
|
180 |
"Käy pois mei kans haukkaamaa!"
|
|
| | vieras: |
|
|
|
182 |
"Eijois mittää huolint, mie vast kotont lähtiissäi söin!"
|
|
| | emäntä: |
|
|
|
184 |
"Vähemmän syöt!"
|
|
| | Oikein sananpartena tunnettiin: |
|
|
|
186 |
"Hyvähä syönyttä on syöttää."
|
|
| | ja: |
|
|
|
188 |
"Kynnykselhä se kylänen syönt jääp."
|
|
| | (kun menet kotiin on taas nälkä ja ala käydä syömään) |
|
| | Tai seuraava vuoropuhelu: |
|
| | emäntä: |
|
|
|
192 |
"Tule pois potatloi kuorimaa!"
|
|
| | vieras: |
|
|
|
194 |
"Mie vast söin, en millää jaksa!"
|
|
| | emäntä: |
|
|
|
196 |
"Mitäs läksit, koit jaksa!"
|
|
| | Jos vieras valittaa: |
|
|
|
198 |
"Yks vatsaha se on vaivaselkii,
|
|
|
|
199 |
eikä sitä kahist syyvvä täytee!"
|
|
| | sanoo emäntä: |
|
|
|
201 |
"Ei kelpaa köyhä(n) ant(i)."
|
|
| | mihin vielä vieras voi sanoa: |
|
|
|
203 |
"Paremp rikkaa(n) tavara jäämää,
|
|
|
|
204 |
ko köyhä(n) vatsa reppeemää."
|
|
| | emännän viimeinen vetoomus kuuluu: |
|
|
|
206 |
"Ei pie ylönkatsoo kutsuu!"
|
|
| | Tässä vielä muutamia valtteja syömään kehoittajilla, millä yritettiin taivuttaa estelijää: |
|
|
|
208 |
"Syömää, syömää, ennenko käskyt harvenoot!"
|
|
|
|
209 |
000
|
|
|
|
210 |
"Syyvvä pittää, jottei laihu,
|
|
|
|
211 |
ja työtä tehhä, jottei köyhy!"
|
|
|
|
212 |
000
|
|
|
|
213 |
"Syyvvä pittää, vaik terveys mänis!"
|
|
| | Tälläinenkin leikillinen syömäänkehoitus oli muodissa: |
|
|
|
215 |
"Syökää, pojat, ja kylhä työ syöttäkii."
|
|
| | En tunne sanonnan alkuperää. |
|
| | Jos vieras jaksoi pitää oman päänsä eikä tullut ruokapöytään voitiin hänelle vielä sanoa: |
|
|
|
218 |
"älä haukuta itsijäis, tule jo vähemmäl!"
|
|
| | sananparsi tosin antaa hyvän ohjeen: |
|
|
|
220 |
"syksyl kahist,
|
|
|
|
221 |
kevväil kerra(n)!"
|
|
| | Kahist = kahdesti |
|
| | Syksyllä, kun oli runsaasti ruokaa, kehoitettiin kaksi kertaa vierasta syömään, keväällä olivat jo ruoka-aineet vähissä, silloin kehoitettiin vain kerran. |
|
| | Sananparsi senkin toteaa: |
|
|
|
225 |
"Eihä vieras köyhytä!"
|
|
| | Siksi tarjottiin aina auliisti vieraille. |
|
| | syötyään vieras tavallisesti kiitti |
|
| | vieras: |
|
|
|
229 |
"Kiitos!"
|
|
| | emäntä: |
|
|
|
231 |
"Terveeks!"
|
|
| | tai |
|
| | vieras: |
|
|
|
234 |
"Suurii kiitoksii, paljo kiitoksii!"
|
|
| | emäntä: |
|
|
|
236 |
"Ei kestä kiittää!"
|
|
| | tai: |
|
| | vieras: |
|
|
|
239 |
"Kiitoksii, etkä keltää ilma jouvva!"
|
|
| | emäntä: |
|
|
|
241 |
"Ei kiittämistä, hyvä ko kelpas'."
|
|
| | tai: |
|
| | vieras: |
|
|
|
244 |
"Kiitoksii emännäl!"
|
|
| | emäntä: |
|
|
|
246 |
"Terveekseis koit revent!"
|
|
| | tai |
|
| | vieras: |
|
|
|
249 |
"Kiitoksii!"
|
|
| | emäntä: |
|
|
|
251 |
"Kissaha kiitoksel ellää, koira pään silityksel!"
|
|
| | Joku oli sanonut näinkin: |
|
|
|
253 |
"Kiitoksii keitoksest, leipä olkii itselläin!"
|
|
| | Kahvinjuontikehoituksia |
|
| | Kahvia kehoitettiin ottamaan esim. seuraavalla tavalla: |
|
|
|
256 |
"Olkaa hyvä ja ottakaa,
|
|
|
|
257 |
pankaa sokurii sekkaa
|
|
|
|
258 |
ja hämmentäkkää!"
|
|
| | tai: |
|
|
|
260 |
"Ottakaa joka sortuu,
|
|
|
|
261 |
aluskorppuu ja päälyskorppuu!"
|
|
| | Tarjoileminen ei ollut muodissa. Ruuvat ja juomat asetettiin aivan vieraan käden ulottuville ja lisäksi kehoitettiin: |
|
|
|
263 |
"Ottakaa etempänt!"
|
|
| | Tämän joku huumor'mies selitti: |
|
|
|
265 |
"Ottakaa etempänt, mitä eijjoo pöyvväs!"
|
|
| | Vieras lohdutteli emäntää: |
|
|
|
267 |
"Kyl mie puolein piän,
|
|
|
|
268 |
(pidän) miul on pitkä käs'
|
|
|
|
269 |
ja koiruutta (vilppiä) lisäks!"
|
|
| | Emäntä saattoikin kehoittaa: |
|
|
|
271 |
"Pitäkää pitempää kättä!"
|
|
| | Jos vieras aikoi lopettaa juomisensa ensimmäisen kupillisen jälkeen, sanottiin: |
|
|
|
273 |
Ei ihmine tule millää nii narratuks, ko yhel kohvkupil!"
|
|
| | Ei tunnettu mitään kaksi - kuppi - järjestelmää. |
|
|
|
275 |
"Nii paljo pittää juuvva, ko kattilast tulloo, ja ko loppuu, ni keitetää uutta."
|
|
| | Kotipitäjässäni, Kivennavalla, sanottiin: |
|
|
|
277 |
"On viel juotava se Kivennavakuppi!"
|
|
| | Kolmas kupillinen oli se "Kivennavankuppi" |
|
| | Kiittäessä käytettiin myös muotoa: |
|
|
|
280 |
"Kost' Jumala."
|
|
| | eli: |
|
|
|
282 |
"Jumala maksakoon hyvyytesi ja antisi."
|
|
| | Kun vieras alkoi tehdä lähtöä, kuului kohteliaisuuteen, että kiellettiin lähtemästä - aina. Vieraan piti itsensä harkita, milloin kielto tuli sydämestä, milloin "ulkopuolt huuliin" (huulien) |
|
| | Jos vieras syytti kiireitään, sanottiin: |
|
|
|
285 |
"Oha se kiire hiljempaakii!" (hitaamminkin)
|
|
| | tai: |
|
|
|
287 |
"Eihä siun kiireelläis oo mittää määrä!"
|
|
| | tai: |
|
|
|
289 |
"Tultak sie tulit ottamaa?" (tultako sinä tulit ottamaan?)
|
|
| | tai: |
|
|
|
291 |
"Älä pie turhan kiirettä!"
|
|
| | Jos joku taas perusteli lähtöään sillä, että pitäisi joutua kotiin, sanottiin hänelle: |
|
|
|
293 |
"Onk siel nyt kottiis jänikse seläs?"
|
|
| | Tai muuten vain pyydeltiin jäämään: |
|
|
|
295 |
"Ollaaha nyt ko satuttii(n)?"
|
|
| | tai: |
|
|
|
297 |
"Tarajettaaha nyt viel!" (tarajettaaha = tarinoidaanhan)
|
|
| | Väliin pyydettiin vierasta olemaan yötä sanomalla: |
|
|
|
299 |
"Pitkelläänhä meilkii maataa!"
|
|
| | (eli: |
|
|
|
301 |
Pitkälläänhän meilläkin nukutaan)
|
|
| | tai: |
|
|
|
303 |
"Haasta viel ja oo yötä!"
|
|
| | Jos vieras esteli, ettei hän näin lähelle jää yöksi, sanottiin: |
|
|
|
305 |
"Ollaaha tätä yötä etempänkii!"
|
|
| | Kivennavan pitäjän Pamppalan kylässä oli sananpartena ylläolevassa tapauksessa: |
|
|
|
307 |
"Olha Rättökii Lankisel yötä!"
|
|
| | Sen takana oli seuraava tarina: |
|
| | "Rättö ja Lankinen olivat likimäisiä naapureita ennen vanhaan ja yhdessä tekivät Pietarin-reisujakin. Kerran taas oli lähtöpäivästä sovittu. Matka alotettiin tavallisesti iltapäivällä, että sitten yön ajettuaan olivat seuraavana päivänä jo perillä. Rättö laittoi kuormansa valmiiksi eväsheiniä myöten ja ajoi Lankiselle, jolle oli tullut este. Seuraavana päivänä vasta päästiin lähtemään Pietariin, mutta kun Rättö oli lähtenyt liikkeelle, ei hän palannut kotiin, vaan jäi Lankiselle yöksi. Tätä tarkoitti sanonta: |
|
|
|
310 |
"Olha Rättökii Lankisel yötä."
|
|
| | Toisinaan oli taas sellaisia vieraita, jotka eivät osanneet lähteä pois. --- --- --- |
|
| | Kun vieras taas istui liian kauan, meni isäntä makuuhuoneeseensa, silkasi päällyshousut pois, tuli alushoususillaan ja sanoi: |
|
|
|
313 |
"A, kons lähet pois, ni sammuta tul' lampust lähtiissäis, mie täst lähen makkaamaa!"
|
|
|
|
314 |
000
|
|
|
|
315 |
"sammuta itse tulleis!"
|
|
| | sanoi vieras, tempasi hatun päähänsä ja lähti kotiinsa. --- --- --- |
|
| | Tällaisen pitkäveteisen vieraan jälkeen talonväki huokasi helpotuksesta että: |
|
|
|
318 |
"Läkspäs ko lämpess'." ( lämpeni ).
|
|
| | Kun vieras lähti ja hyvästeli, pyydettiin toistekin käymään, esim. sanomalla: |
|
|
|
320 |
"No, muistaha jälkeis!"
|
|
| | Tämä tuli siitä, etta jos --- --- --- Näin sanottiin ihmisellekin, että hän muistaisi tien toisellakin kertaa. |
|
| | tai sanottiin: |
|
|
|
323 |
"Ko nyt tänne jälet teit, ni käyhä usseimpaa!, jottei tie mää umpee!"
|
|
| | tai: |
|
|
|
325 |
"Jos täälpäi liikut, ni käyhä meilkii."
|
|
| | johon "koiranleuvat" keksivät väännöksen: |
|
|
|
327 |
"Jos täälpäi liikut, ni määhä meikii sivutse!"
|
|
| | (eli: |
|
|
|
329 |
"Jos täälläpäin kuljet, niin menehän meidänkin sivu.")
|
|
| | Matkallelähtiessä |
|
| | Tavallisin toivotus oli matkallelähtijälle: |
|
|
|
332 |
"Onnee matkall!"
|
|
| | tai: |
|
|
|
334 |
"Onnee matkall ja tule terveen takaisi!"
|
|
| | Matkallelähtijällekin sanotaan, kuten vieraalle: |
|
|
|
336 |
"Muistaha jälkeisi",
|
|
| | että osaat tulla takaisin entisiä jälkiäsi. |
|
| | Oikein vanhojen ihmisten olen kuullut sanovan: |
|
|
|
339 |
"Iessus matkakumppaliks!"
|
|
| | Iessus = Jeesus |
|
| | Tervöisii (terveisiä) |
|
| | Ennenvanhaan oli terveisten lähettäminen enemmän muodissa kuin nykyisin. Kirjoitustaito --- --- --- |
|
| | Terveisten välittäjä sanoi lähettäjälle tavallisesti: |
|
|
|
344 |
"Eihä nuo tervöist paljo paina!"
|
|
| | tai: |
|
|
|
346 |
"Männööhä näitä ko tervöisii!" --- --- ---
|
|
| | Jos terveisten lähettäjä oli mieleinen, sai tuoja kiitokset vaivoistaan ja tietysti harhaanjohtavat ihmettelyt siitä: |
|
|
|
348 |
"Mitä kummaa hää miul tervöisiijää lähettellöö. Laittais paremmillee!"
|
|
| | Mutta jos terveisten lähettäjä sattuukin olemaan vastenmielinen, saa tuoja kuulla näinkin ruman vastauksen: |
|
|
|
350 |
"Kiitoksii tuojal, mut hevovittu laittajal!"
|
|
| | Toinen terveistentuonti-tapa oli se, että kerrottiin terveisiä paikasta, missä oli käyty, --- --- --- Kun esim. tultiin kirkosta, sanottiin kotona olijoille: |
|
|
|
352 |
"Tervöisii kirkost!"
|
|
| | tähän vastattiin tavallisesti: |
|
|
|
354 |
"Kiitoksii tervöisist!"
|
|
| | Asia voitiin ottaa leikillisestikin. Kun kirkossakävijä sanoi: |
|
|
|
356 |
"Tervöisii kirkost!"
|
|
| | voitiin kummastella: |
|
|
|
358 |
"Kuka kumma sielt meil tervöisii laitto?"
|
|
| | tai toivotukseen: |
|
|
|
360 |
"Tervöisii kirkost!"
|
|
| | voitiin vastata kysymällä: |
|
|
|
362 |
"Oliks pappi koton?"
|
|
| | nyt ei vastaaja saanut erehtyä sanomaan: |
|
|
|
364 |
"Oli kotona!"
|
|
| | vaan piti vastata: |
|
|
|
366 |
"Ei olt koton, kirkos ol'!"
|
|
| | Terveiset yleensä piti kertoa kohta kotiintultuaan. Jos ei muistanut kertoa lähetettyjä terveisiä ennenkuin oli syönyt, sanottiin hänelle: |
|
|
|
368 |
"Nyt sie söit ne tervöist!"
|
|
| | ja sitä pidettiin pahana. |
|
| | Samoin kuin kirkosta, tuotiin terveisiä myös saunasta, riihestä, ym. --- --- ---" |
|
| | Samoin uuteen tupaan tultaessa ensimmäistä kertaa tervehdittiin tupaa sekä tuvan asukkaita sanomalla: |
|
|
|
372 |
"Onnee uutee tuppaa,
|
|
|
|
373 |
lapslykkyy lattial."
|
|
| | tai: |
|
|
|
375 |
"Onnee uutee tuppaa
|
|
|
|
376 |
kauvva kestäköö
|
|
|
|
377 |
ja vaaralt säilyköö!"
|
|
| | Sauna oli vanhojen ihmisten mielestä melkein pyhä paikka. Mitään riitaa tai kovaäänistä melua ei suvaittu saunassa. |
|
| | Vanha Liisa-tätimme kylvettyään ja pestyään risti kätensä ja hoki: |
|
|
|
380 |
"Ruumis on nyt puhas,
|
|
|
|
381 |
pese Iessus sielukii verelläis
|
|
|
|
382 |
puhtaaks."
|
|
| | Sauna piti aina poislähtiessä siivota, huuhdella ja tuulettaa, että sinne oli mukava tulla seuraavallakin kerralla. |
|
| | Uusikirkko Vpl. Liina Pulliainen, s. 1901. |
|
| | Kertoja, Ristiina Pulliainen, o.s. Reiman s. 1875 k. 1953. Muistiinpantu Helsingissä v. 1965. |
|
|
|
386 |
"Pers tervane(n)
|
|
|
|
387 |
pinta haapane(n)"
|
|
| | Saunan lauteet tehtiin tavallisesti haapapuusta. Lauteiden pinta oli siis haapanen, ja istuinpakara tervanen (likainenko?) |
|
| | Saunasta lähdettäessä taas toivotettiin: |
|
|
|
390 |
"Ves' valumaa,
|
|
|
|
391 |
valkija makkaamaa!"
|
|
| | valkija = tuli |
|
| | toivottiin ettei sauna palaisi. |
|
| | Terveisistä |
|
| | puheenollen muistan erään hauskan tavan kertoa terveisiä - vuodelta 1944. Opett. K. S. Luukola soitti tuttavalleen, jota ei ollut tavannut muutamiin kuukausiin. Esittelyn jälkeen jatkui keskustelu seuraavaan tapaan: |
|
| | K. S. Luukola: |
|
|
|
397 |
"Terveisiä Helsingistä, Turusta ja Jyväskylästä!"
|
|
| | Toinen: |
|
|
|
399 |
"Milloin sinä siellä olet matkustellut?"
|
|
| | K. S. Luukola: |
|
|
|
401 |
"Onhan tätä elämän varrella tullut käydyksi sielläkin!"
|
|
|
| |
|