j60990
Etelä-Karjala — Kivennapa
Pulliainen, Liina
1962
"Kuurupeittosill" |
||||
| "Lapsuuteni ajan jännittävimpiä leikkejä oli "kuurupeittosill" olo. Siinä oli piiloutumista ja löytymisen pelkoa, vakoilua ja kilpajuoksua ihan tarpeeksi asti. | ||||
| Ensimmäiseksi kuitenkih piti lukea leikkiloru. Se oli oikein alkurituaali. Miltä se nyt olisi tuntunut jos joku oli vain vapaaehtoisesti käydä töksähtänyt kuurujaksi. Ei, siinä piti olla tunnelmaa ihan alusta alkaen. Vieläpä hienoista kinaa, kuka se pääsisi leikkilorun lukijaksi. Asian ratkaisi useimmiten toteamus, että sinä luit lorun viime kerralla ja sinä edellisellä kerralla, nyt on minun vuoroni. Rytmikkäästi ja kovalla äänellä loru luettiin osoittamalla sormella vuoronperään jokaista piirisä olijaa kohti, kunnes lorun loppu: "pois" - tavulla pukattiin pois piiristä se, kenen kohdalle tuo kohtalokas tavu sattui. Kuka jäi viimeiseksi yksin, siitä tuli kuuruja. Luettiin esim. | ||||
| 4 | "Oskon, toskon, | |||
| 5 | toikkoo, loikkoo, | |||
| 6 | simettinaakkaa, | |||
| 7 | kultakaakkaa, | |||
| 8 | iir, liir, tipper, pipper, | |||
| 9 | inten pooria, porttia pois!" | |||
| Näin oli saatu kuuruja, jolla piti olla karttu kädessä. Karttu oli noin 50 - 75 sm:n mittainen puukeppi tai laudanpalanen. Kuuruja asettui kivelle, kannolle, mättäälle y.m.s. korokkeelle, käänsi selkänsä muille leikkijöille, sulki silmänsä, ettei nähnyt mihin toiset menivät piiloon, koputti kartulla rytmikkäästi kiveä ja hoki: | ||||
| 11 | "Kuuru(n), kuuru(n), kuiskaa(n), | |||
| 12 | läpä, läpä, läiskää, | |||
| 13 |
hiiri hummaren1 hummare = huhmare, missä survotaan viljasta kuoret pois. takana,
|
|||
| 14 | kapusta kiven takana, | |||
| 15 | kuka eijoo peitoss, | |||
| 16 | olkoo vaikka missä." | |||
| Tuhmat pojat lukivat loppulauseen näin: | ||||
| 18 | "kuka eijoo peitoss olkoo hevopersiis!" | |||
| Kuurujalla piti olla silmät kiinni, jos näet salaa katsoi toisten piiloon menoa, tuli silmään "koirannännä" s. o. paha märkäpäinen näppylä. | ||||
| Kartulla piti koko ajan rummuttaa kiveen, että kaukanakin olijat kuulivat, milloin kuuruminen lakkasi. Leikin alkaessa näet sovittiin siitä, montako kertaa kuurumisloru oli luettava alusta loppuun, kahdesti, kolmasti vaiko peräti neljä kertaa, riippuen siitä, miten kaukana hyvät "peitot" olivat | ||||
| "peitot" = piilot, piilopaikat. | ||||
| Kun kuuruja oli omantunnontarkasti lukenut määräkerrat lorua, läiskäytti hän viimeiseksi kartullaan kovasti kiveen ja sanoi: | ||||
| 23 | "Ommain nimmein karttuu" | |||
| Sitten kuuruja lähti etsimään "peitossa" olevia, mutta koko ajan hänen oli pidettävä silmällä karttuaan, sillä peitossa olijat yrittivät päästä kartun luo ja lyödä sillä kiveen sanoen: | ||||
| 25 | "Omat nimet karttuu", | |||
| tai: | ||||
| 27 | "Ommain nimmein karttuu." | |||
| Siinä sitä olikin kilpajuoksua, että kumpi ehtisi ensimmäiseksi, kuuruja vai piilossa olija. Jos kuuruja ehti ensiksi hän tarttui karttuun ja sanoi leikkijän nimen, esim. näin: | ||||
| 29 | "Liisan nimet karttuu." | |||
| Kenen nimen kuuruja sai ensimmäiseksi karttuun, siitä tuli seuraava kuuruja. Elli saanut ketään, jos kaikki ehtivät itse panemaan nimensä karttuun, jäi sama kuuruja edelleen kuurumaan siksi, kunnes sai jonkun toisen nimen karttuun. | ||||
| Eri kylissä kotipitäjässäni luettiin kuuruma-loru eri tavalla. Kotikyläni, Ylentelän lukulorun olen maininnut tämän leikkiselostuksen alussa. /Kaualan/ koulupiirini kylissä lapset hokivat: | ||||
| 32 | "Kuuru, kuuru, kuiskaan, | |||
| 33 | rapakivi raiskaan, | |||
| 34 | hiiri hummaren takana, | |||
| 35 | kapusta kiven takana, | |||
| 36 | kuka eijoo peitoss, | |||
| 37 | olkoo peiton takan(a)" | |||
| Merenrantakylien loru kuului: | ||||
| 39 | "Käyvvää kuurupeittoo, | |||
| 40 | kalamiehe keittoo, | |||
| 41 | tuokaa vettä, | |||
| 42 | tuokaa jauhoi, | |||
| 43 | mänkää itse peittoo!" | |||
| Myöhemmin, siinä v. 1930-alkaen ei käytetty kuurumalorua, vaan kuuruja luki: | ||||
| 45 | "yksi, kaksi, kolme, neljä, j.n.e." | |||
| sataan tai kahteensataan asti, miten leikin alussa sovittiin. Karttu jäi myöskin pois käytöstä. Kuuruja nojasi esim. oveen, johon lyömällä jokainen pani nimensä kirjoihin. Kun karttu jäi pois ei nimeä voinut panna karttuun. Nyt huusi jokainen lyödessään oveen: | ||||
| 47 | "Ommain nimmein kirjoi" | |||
| tai: | ||||
| 49 | "Omat nimet kirjoi(hin)". | |||
|
1
hummare = huhmare, missä survotaan viljasta kuoret pois. | ||||
The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.
| JR 44350 | 59 % |
|