Metadata

COL: Elsa Pukonen
ID: 60706
LOC_AREA: h
LOC_PAR: Uusikirkko V.l.
SGN: KJ 17:5882 (siv. 30-31).
TMP: 1957.

Läksiäistalossa oli jo odotettu sulhasia ja ukot kävelivät pihalla kuunnellen milloin "kumu" alkaisi kuulua ja nämä menivät nyt vastaamaan tienkysyjille, ja kysymään:
    2  "Mitäs miehii työ oikee uotta ja mitä teil ois asiaa"?
No, toiset selittämään:
    4  Meil on tuol vähä perettä keral ja meijä pitäis päässä siihe talloo (mainittiin läksiäistalon nimi) mut myö ollaa öksyssiis eikä tiijetä mis sellane talo on ni voisittaks työ neuvoo" j n e.
Suulas mies lateli koko kertomuksen asiasta. No toiset estelemään
    6  "Vai sellasee talloo työ uotta mänös, ei myö tiijetä jot mies sellane talo on, onk häntä olemaaskaa.
No tulijat pyytelemään, että:
    8  "Jos myö siit saataistulla vaik leppäämää tähä talloo j n e.
Ja toiset tiukkaavat:
    10  Ei tähä oteta nuoi tuntemattomii miehii, mut jos teil ois "passi" ni siit vaik...
    11  000
    12  "Onha meil passi ja "puhtaat paperit onkii (virheettömät todistukset)
Ja sitten sieltä ojennetaan passi valkea tuohi tai jokin pahvinpalanen johon tietysti ei ole mitään kirjoitettu. Sitten sovitaan sisään tulosta ja läksiäistalossa aletaan laulaa virttä, esim.
    14  "Iloitse morsian ja riennä vastahan,
    15  jo joutuu ylkäs tänne jne"
se on merkki odottavalle hääväelle että saavat tulla sisään. Sulhasväki meni suoraan kahvipöytään. Vanhalla ajalla, joku luki sitten sen passin, jossä tavallisesti haukuttiin sulhasen, sekä hänen kotinsa ja sukunsa mm näinkin kehnoksi että:
    17  Kehno täl on kotikii,
    18  suvet käyvät salvamiist,
    19  revot käyvät reppäniist,
    20  Karhut kampiit katole,
    21  ilvekset hyppiit ikkunoile,
    22  siat siltapalkkiloile" j.n.e.
(jatk. kts. käsikirj.)