Metadata

COL: Elsa Pukonen
ID: 60654
INF_CTX: Isäni Juhana Pukosen, s. 1859 ym hänen aikalaistensa kertomaa: Kirjoittajan, Elsa Pukonen 1899, muistamaa.
INF_NAME: Juhana Pukonen
LOC_AREA: h
LOC_PAR: Uusikirkko Vpl.
SGN: 1058 rr).
TMP: 1958.

Mutta, jos eivät mitkään omat keinot auttaneet niin oli turvauduttava "toppaniekkoi ämmii" nämä "kirjuttelliit" jollakin kynäntapaisella jotakin poskiin mumisten loitsujaan niin hiljaa ettei potilas niitä kuullut. Mutta lukivatpa toiset loitsuja ääneenkin. Äitini kertoi, että kun hänellä oli kauhea hammassärky, joka ei asettunut apteekin lääkkeillä eikä millään, niin häntäkin neuvoivat meneään jonkun "toppaämmän" luokse ja hän meni vaikka ei uskonutkaan sellaisiin, sillä hän ajatteli kuten sanontatapa oli että:
    2  "Tuskahinen männöö vaik tullee."
No ämmä lämmitti saunaan, käski hänen menemään lauteille ja löi itse löylyä, alkaen lukea loitsua:
    4  "Kultamies merest nous,
    5  kulta vasta kainaloos" .
... enempää ei äitini sitä kuunnellut eikä muistanut, vaan häntä alkoi naurattaa koko touhu ja hän ajatteli: "Tuo nyt ei ainakaa miu hampahiijai parana." Eikä parantanutkaan. "Liek hää olt sen takkee, koin mie yhtää uskoont sellasee" nauroi äiti aina tästä kertoessaan.
"Jalkatauviil" sanottiin sairaan olevan silloin kun hän vielä käveli, vaikka olikin muuten "läsivä".

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems