Juhlapäivät vietettiin Kaukolassa ja sen rajapitäjissä "ratkiriemullisesti", paitsi "hiljainen" viikko, kärsimysviikko. Uuden vuoden vastaan otto tinanvaloineen tansseineen olivat nuorten valvojaisia joita joskus vanhatkin seurailivat. Taiottiin sen tulevan puolison tulosuuntaa ja tulotapaa peilistä katsomalla ja ties miten. Vihkisormuskin lainattiin narunpäähän että se heiluen osottaisi sen "heilan" ilmansuunnan. Loppiaisena taas tanssittiin, ja miesväki "kolisteli hiivoja", viimeisi viiinatilkkoja, sillä kun tuli "Nuuvin nuppi, oli tyhjä tappi" vain jälellä.
Kynttilänpäivänä ei ollut juuri sunnuntaista poikkeavaa ohjelmaa, mutta jo laskinen laski leikit irti. Laskiaisena tarkemmin sanoen laskiaistiistaina pidettiin oikein lepopäivää niin että vanhatkin kyläili, ja hernerokan sorkkineen ääneti syötyään hakivat esiin nuorten kanssa talon mäenlaskuvälineet ja niillä yhteisille mäkipaikoille naapurien kanssa. Oli siellä lapsia, nuoria ja vanhoja, ukkoa ja akkoja samassa pitkässä puureessä jossa kuperkeikkakin lisäsi riemua kun se katkaisi "pitkien pellavain" huudot. Illalla tietysti tanssittiin jossain talossa.
Seuraavana hilpeänä juhlapäivänä oli palmusunnuntai. Lapset kukitteli kirkasvärisin paperein salakähmäisesti nurkissaan "hankisilla" haettuja pajunoksia, joilla aiotttiin?? "virpoa" vanhemmat, lähisukulaiset ja kummit, ehkä kultaisin naapurin emäntäkin. Vähävaraiset niin lapset, kuin vanhatkin käyttivät vain "suurilampaisia" vitsoja sellaisenaan ja virpoivat todella palkan edestä, eihän silloin tunnettu näitä nykyisiä "lisiä" ja "avustuksia. He alkoivat kulkunsa jo aattolauantaina jolloin emännät "maksoi" luonnossa, siis ruokatarpeissa, Kun naisilla oli niukalti omaa rahaa. Palkkaa ei aanut pyytäjä määrätä, mutta ken salli virpomisen oli velallinen laillisesti, sen turvasi laki jota kokeili kaksi naapurusta uteliaisuudesta oikeudessa, joka tuomitsi "työmiehelle" palkkansa. Varattomille kertyi tervetullutta pääsiäisapua ruoka, raha ja vaatetavarassakin, muuten lapset "kotivirpojat" sai myös rahaa, värjättyjä kananmunia, karamellejä, joita myös piti olla isojen "poikain taskuissa tytöille, ei vain "omalleen" vaan muillekin. Virpoluvut olivat melkein samanlaisia samoilla pitäjillä toistensa naapureina. Yleisin oli seuraava:
4
"Virpoi, varpoi,
5
tuoreeks' terveeks'
6
siul vitsa miul palkka."
Tahi:
8
"Virpoin, varpoin vitsa on uus'
9
aivan niinkuin kukkiva kuus'.
10
Elämän onnea toivotan sulle,
11
jos nöyrästi palkan maksat sä mulle."
Olipa tämäkin:
13
"Minä virvon viisahasti
14
taputtelen taitavasti.
15
Rikkahaksi, rakkahaksi,
16
ison talon emännäksi.
17
Minä virvon vitsasella,
18
rapsin raijan oksasella,
19
aitastas antamaa,
20
kahe kää kantamaa."
Talon emännän selän takaa voi kuulua näinkin:
22
"Mie se virvon viisahasti,
23
taputtelen taitavasti:
24
lehmästäis voilusikka,
25
kanastais munane.
26
Kui mont oksaa
27
niin mont orrii,
28
Kui mont varpua
29
nii mont vaskua, (vasikkaa)
30
kui mont uupua, (kissoja oksissa)
31
nii mont uutii (lamp vuon.)
Vesi kielellä lie ollut isännän virpojalla lukiessaan:
33
"Mie se virvon viinan iestä,
34
sen punasen pullon iestä,
35
rahan iestä rapsuttelen,
36
kuakun (leivän) iestä kapsullelen:
37
Isännälle itramaha,
38
emännälle leviä perä,
39
tyttärill' punaset posket,
40
pojill' hyvät hevoset."
Eikös koiranleuka miniää hutkiessään lasketellut:
42
"Miepäs virvon tuoreeks' tiineeks'
43
tulevan vuon poikimua,
44
näihe aikoi näkymiä,
45
jouluks' joutumua,
46
kevväis' kepenemmiä,
47
jyripäiväks' paimemie,
48
suolua, leipiä evvääks'.
Liekö saanut käteismaksuksi "korvapuustin"? Mitä kieltä lie ollut, ainakaan en ymmärrä sanakaan luvusta:
50
"Virpana, varpana
51
sutjana, putjana,
52
niivis naavis nastaroot.
Ken ei maksanut virpojalle käteisellä sai "maksuaikaa" pääsiäiseen jolloin sen sai hakea reilusti. Odotus olikin lapsille jännittävää. Pääsinen oli munien juhlaa, mämmiä ei siihen aikaan käytetty. Niitä keitettiin ja värjättiin ja nuoret "titskasivat" että kenellä oli vahvempikuoriset pääsiäismunat. "Liekkuminen" (kiikkuminen) kuului ehdottomasti pääsiäisohjelmaan varsinkin lapsille ja nuorisolle. Liekkuja oli nuorasta, tuvassa orressa, navetan ylisillä tai alhaalla "kujassa", (katoksessa karjarak edessä) lapsille. Nuorille oli "4säärisiä" puukeinuja metsässä tai seuratalojen luona talkoilla tehtyjä joissa aina oli kiikkujoita ja kiikuttajia, joillakin ehkä "liekun voidetta" pullossa ja päässä, ja tietysti "taskussa makeita virpopalkoiksi kiikulla, josta illalla mentiin iltamiin tai tansseihin.
--- --- /teksti jatkuu käsikirjoituksessa muitten juhlien kuvauksella/
The similar poems were computed automatically using an optimized weighted
alignment algorithm
(Janicki, 2022)
on sequences of verses.