| |
Laulu
|
|
| | 1. |
|
|
|
3 |
Mun mieleeni muistuu sanoma,
|
|
|
|
4 |
kuin olen kuullut kansalta.
|
|
|
|
5 |
Tapahtunut aikoja,
|
|
|
|
6 |
sen aijon tässä kertoa.
|
|
| | 2. |
|
|
|
8 |
Kun nuorukaisten rintahan,
|
|
|
|
9 |
rakkaus syttyi palava.
|
|
|
|
10 |
Sen pitää kaikki halpana,
|
|
|
|
11 |
vieläpä itse kuoleman.
|
|
| | 3. |
|
|
|
13 |
Vaan löytyy kyllä niitäkin
|
|
|
|
14 |
kuin rakkauden pitääpi,
|
|
|
|
15 |
jonakin kauppakaluna
|
|
|
|
16 |
mi monen onnen tuhoaa.
|
|
| | 4. |
|
|
|
18 |
Se kuullaan tässä laulussa
|
|
|
|
19 |
kun kertoo neiti Olgasta
|
|
|
|
20 |
Hän nuoren oton piteli
|
|
|
|
21 |
ja turmion hälle saatteli
|
|
| | 5. |
|
|
|
23 |
Ei ollut ylhäinen arvoltaan
|
|
|
|
24 |
Olga, vaan kaunis kasvoiltaan
|
|
|
|
25 |
oli kuin luonnon enkeli,
|
|
|
|
26 |
mi monen onnen tuhosi.
|
|
| | 6. |
|
|
|
28 |
Onnestaan Otto iloitsi
|
|
|
|
29 |
hän ihanan Olgan omisti
|
|
|
|
30 |
Ei hän muusta välitä
|
|
|
|
31 |
kuin Olgan saa hän periä.
|
|
| | 7. |
|
|
|
33 |
Olga lupas ollakseen
|
|
|
|
34 |
nyt uskollinen otolleen
|
|
|
|
35 |
vaan pian muuttui asiat
|
|
|
|
36 |
kuin saatti Olgan luopumaan
|
|
|
|
37 |
Pois Otostansa omastaan
|
|
|
|
38 |
ja unhoittamaan valansa.
|
|
| | 8. |
|
|
|
40 |
Otolle sattui vaikia,
|
|
|
|
41 |
se tapaturma tulemaan.
|
|
|
|
42 |
Joten hän sen johdosta
|
|
|
|
43 |
joutui sairaana makaamaan.
|
|
| | 9. |
|
|
|
45 |
Vaan talonpoika Aabeli
|
|
|
|
46 |
Nyt nuorta Olgaa vietteli
|
|
|
|
47 |
ottamaan kihlat häneltä
|
|
|
|
48 |
ja Ottoa poies hylkäämään.
|
|
| | 10. |
|
|
|
50 |
Olga vielä nuori neito
|
|
|
|
51 |
kahdeksantoista vuotinen'
|
|
|
|
52 |
Nyt houkutuksiin horjahti
|
|
|
|
53 |
ja Otto raukan hylkäsi.
|
|
| | 11. |
|
|
|
55 |
Aabeli puhui Olgalleen
|
|
|
|
56 |
oi älä mene rengillen.
|
|
|
|
57 |
Puutetta suurta kärsimään
|
|
|
|
58 |
ja köyhyydessä elämään.
|
|
| | 12. |
|
|
|
60 |
Sillä minä perintönä saan,
|
|
|
|
61 |
isältä talon komian.
|
|
|
|
62 |
Olenhan poika ainoa,
|
|
|
|
63 |
mä muhkeasta talosta.
|
|
| | 13. |
|
|
|
65 |
Kihlat jos otat minulta,
|
|
|
|
66 |
ei koskaan lopu sinulta
|
|
|
|
67 |
rikkaus eikä kunnia
|
|
|
|
68 |
saat emäntänä hallita.
|
|
| | 14. |
|
|
|
70 |
Vaan Ottokin toipui taudistaan
|
|
|
|
71 |
Hän lähti ilolla kotiinsa
|
|
|
|
72 |
Luuli olla saavansa
|
|
|
|
73 |
Armaan Olgan parissa.
|
|
| | 15. |
|
|
|
75 |
Olgaansa hän kun lähestyi
|
|
|
|
76 |
osoitti kylmää luontoaan
|
|
|
|
77 |
Kirottu ole Olga vaan,
|
|
|
|
78 |
nyt Ottoparka huokasi.
|
|
| | 16. |
|
|
|
80 |
Kun tuotit mulle kuoleman,
|
|
|
|
81 |
sill' kosto on vielä kohtaava
|
|
|
|
82 |
sinua Olga kavala.
|
|
| | 17. |
|
|
|
84 |
Kasvons muuttui synkiäks
|
|
|
|
85 |
Pianhan poies pakeni.
|
|
|
|
86 |
Aikoja kului vähäisen,
|
|
|
|
87 |
kun häät joutui ylhäiset.
|
|
| | 18. |
|
|
|
89 |
Nyt Olga ja Aapeli vihittiin
|
|
|
|
90 |
he pyhään liittoon solmittiin,
|
|
|
|
91 |
Ei kukaan luullut olevan
|
|
|
|
92 |
niin lähellä murhenäytelmää.
|
|
|
|
93 |
Joka lopetti hauskan elämän.
|
|
| | 19. |
|
|
|
95 |
Musiikit soitti parhaillaan
|
|
|
|
96 |
ja morsian tanssi innoissaan
|
|
|
|
97 |
Kun sisälle Otto pujahti
|
|
|
|
98 |
samalla pyssy laukesi.
|
|
| | 20. |
|
|
|
100 |
Morsian kaatui lattialle,
|
|
|
|
101 |
ei kuulunut sanaa suustansa
|
|
|
|
102 |
Taas uudelleen pyssy pamahti,
|
|
|
|
103 |
siinä myös Otto makaapi.
|
|
| | 21. |
|
|
|
105 |
Näin Otto Olgan omisti
|
|
|
|
106 |
kuin Aabeli tuon anasti.
|
|
|
|
107 |
Nyt vieretysten haudassa
|
|
|
|
108 |
he kepää viime untansa.
|
|
| | 22. |
|
|
|
110 |
Pojat ja neidot Suomenmaan
|
|
|
|
111 |
nyt tästä vaari ottakaa
|
|
|
|
112 |
Että pidätte liittonne
|
|
|
|
113 |
kuin toisillenne vannotte.
|
|
|
| |
|