Metadata

COL: Martti Perttola
ID: 59230
LOC_AREA: c
LOC_PAR: Elimäki.
SGN: KT 343:4.
TMP: 1964.

Leikkejä. Susilampaisilla l. suslampahaisil olo

Kirjoittajan lapsuudessa tämä leikki oli hyvin suosittu varsinkin poikien kesken. Siihen ottivat osaa kaikki n. 7 vuotiaista niin vanhoiksi, kuin kehtasivat tulla. Parikymmenvuotiaat tosin jo pelkäsivät näyttävänsä lapsellisille, jos olivat mukana, vaikka mieli tekikin. Toisaalta aikuisetkin innostuivat joskus mukaan leikkiin, jota he olivat niin usein lapsena leikkineet. Tämä leikki tapahtui useimmiten talvisin ja sunnuntai-iltapäivisin. Leikki tapahtui seuraavaan tapaan: Valittiin joku sopiva paikka, esim. kolmiseinäinen katos. (Kotonani oli aitan ja tallin välillä kärrikatos erittäin sopiva tarkoitukseen) Tämän katoksen eteen vedettiin saappaan kannalla puoliympyrän muotoinen raja l. piiri, jonka sisäpuolelle susi ei saanut koskaan mennä. Leikin alussa lampaat menivät tämän piirin sisäpuolelle ja susi, joka valittiin usein arvalla, etsi mahdollisimman hyvän piilopaikan, rakennusten takaa ja muista sopivista paikoista. Kun lampaat lähtivät piirin sisäpuolelta etsimään sutta, huudettiin kuorossa:
    3  Aika ettih, sutta syämäh. Sulen päätä poikki lyämäh.
Tämä oli samalla varoitus sudelle, että osasi olla varuillaan. Lampaiden pyrkimyksenä oli päästä näkemään susi ja sen jälkeen juosta piirin sisäpuolelle ja piirissä käynnin jälkeen ei sudella ollut enään oikeutta koskea lampaaseen sen kierroksen aikana. Kun kaikki olivat nähneet suden, aloitettiin taas alusta. Jos susi taas sai kosketuksi jotakin lammasta, joutui se lammas sudeksi edellisen suden lisäksi. Niin jatkettiin, kunnes kaikki olivat susia, jolloin ensiksi sudeksi joutunut joutui alottamaan sutena. Suden pyrkimyksenä oli päästä lampaiden huomaamatta piirille, jolloin tarpeeksi kähvelä susi saattoi saada kerralla kaikki piirille pyrkivät lampaat siis kosketuksi heitä. Leikkiin liittyi tietty jännitysmomentti ja samalla se vaati sekä kekseliäisyyttä, että nopeaa reaktiokykyä ja myös nopeita jalkoja. Se, joka omasi nämä avut, oli yleensä aina voiton puolella.
Leikkiä ei leikitty koskaan sunnuntai-aamupäivisin - siis kirkkoaikana - koska siinä yleensä kävi kova melu. Nykyisten lasten en ole nähnyt tätä leikkivän, mutta kolmisenkymmentä vuotta sitten se oli kovasti suosiossa. Vanhemmat ihmiset kertoivat silloin, että sitä leikittiin jo heidän lapsuudessaan samalla tavalla, siis n. 70 v. sitten.