Metadata

COL: Samuli&Jenny Paulaharju
ID: 52231
INF_CTX: Sofia Palo, talon muori, 78 v. Muist. kirj. Jenny Paulaharju.
INF_NAME: Sofia Palo
LOC_AREA: oR
LOC_PAR: Jällivaara,
LOC_VIL: Ullatti.
SGN: b) 33132.
TMP: 1937.

Koskema

Koskema kun on eläimessä, niin tehään koskemasuolat.
Niihin panen kusta, suoloihin, emännän kusta tratilla lasken suoloihin, jos on koirhaalla ja miehen kusta naarhaalle.
Emännät pölkää, että joku tulee, hänhen tulee koskema. Mutta häätyvät antaa. Se tulee lampaille ja hevosille ja lehmille, ja se on niin kun halvaus. Sekin on niin kun pahojen ihmisten panema, niin on ennen pitänhet: Se se on kironnut lehmäni. Pitää lukea takaisin käsin, ei myötäpäivhän kymmenestä yhthen ja Isämeän vain. Kaikki tulennot pitää lukea takaisin käsin. Ja se pitää sanoa, mikä hän on. Pitää sano, että
    5  "Sille omille poville mennä,
    6  joka on lähettänyt."
Teräksellä, veittellä sekotethan, ennen on pietty tulirautaa, mutta vastapäivhän vain pitää kiertää. Veittellä pitää kiertää suolaa niin islota, kun on paisunut, ja vastapäivhän kiertää aivan keskipaikhan pieneksi ja sanoa:
    8  "Sie piät tulla niin pieneksi kun tämä.
    9  Jos sie kosket kerran, mie kaksi.
    10  Jos sie pistät suensammelhen,
    11  mie pistän myllynrauthan."
Koskema ja painhainen viittaa kohta yhthen sorthin.
Koskemasuolat panhan klashin ja kaajethan sisälle, ja jäännös pyhithän koskeman päälle. Jos ei muuta, niin ristiluille.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems