| |
Pohjolan matka
|
|
|
|
2 |
- - -
|
|
| | Hyö läksiit siit siint saarest ja hyö männiit siit hyvi selkämerele. Väinämöine sano: |
|
|
|
4 |
"jos minä työllä rupian
|
|
|
|
5 |
ja takomaa taivuttele,
|
|
|
|
6 |
ni näistä tulloo ikuine ilo
|
|
|
|
7 |
ja Suomen kansalle suloine."
|
|
| | Toiset nauroit vaa, jot: |
|
|
|
9 |
"leukaluist mitä tulloo
|
|
|
|
10 |
ja haui hamhapist."
|
|
| | Hyö ku männiit vähä matkaa, ni siin ve'es ol ku heinätyssy1. Väinämöine sano, jot: |
|
|
|
12 |
"nouse, entine emoni,
|
|
|
|
13 |
anna polveis alasimeks,
|
|
|
|
14 |
vasaraksi varpahais,
|
|
|
|
15 |
mil mä taaon tapsuttele
|
|
|
|
16 |
ihmisten ikuista iloa,
|
|
|
|
17 |
miespolve (poukameks2) ".
|
|
| | A se nouski se heinämätäs, ja se olki niiku alasi, ja siihe tul näet vasara. Hää tako tapsuttel ja tek sen kantelee siin niist leukaluist. Ja niist hampahist pan näplät. Hää sai sen valmeheks, hää anto sen Joukamoisel ja sano, jot : "puhalla nyt tuoho!" Hää puhals, mut_eihä_se puhallettava olt, se ol_vaa kannel. - - - |
|
|
|
19 |
- - -
|
|
| | Äiti tul ja kysy tytärtää: "näitkö miu hanhojain?" |
|
| | Vainämöine sano: |
|
|
|
22 |
"A tästpä tuo lensi liehotteli,
|
|
|
|
23 |
toine siipi vettä viersi,
|
|
|
|
24 |
toine taivasta tavotti."
|
|
| | A se_o miu äitin", sano neiti. Ku Väinämöine löi kynsii, ni kannel män merree, ku ropsaht, se_ol polvil. Hää itkemää ikuista ilojaa. Miehet, mitk_olliit siive alla, männiit merree kaik. Ja neiti vajos merree. Väinämöine sano: |
|
|
|
26 |
"tähä syntyy immenvuori,
|
|
|
|
27 |
imme ikuine muisto,
|
|
|
|
28 |
tämä tulta tursukoo,
|
|
|
|
29 |
polosille Pohjanmaile."
|
|
| | Siihe tul se vuori ja se rupeis tulta suitsemaa. Hää ku sano sen, ni häne äitiin painu siin. Se_o siint Pohjola Louhest, jot ku pohjane pallaa, jot |
|
|
|
31 |
- - -
|
|
| | jot: "täst vien ikuise - - - Ilmarine sano, jot "mistäs tähä kielet saa'aa, tähä kanteleessee?" Hää sano: "tähä kielet laita Hiie tytö hivuksista." " Mistäs tähä naplat saat?" - "Kullasta kääe suusta, seppä Ilmarine takkoo |
|
|
|
33 |
Ku_o seppä Ilmarine,
|
|
|
|
34 |
se_o taitava takoja."
|
|
| | Se_ol Joukamoine, joka kyssyy sitä, jot: "kuka sen kulla takkoo?" Käki kuukkui: "kultaa, kultaa!" siint tulliit ne naplat siihe. - Näplät ovat ne mitä sormilla liikutetaa ja ne olliit hauiluises kantelees. - |
|
| | Se toineki kannelki löyty viel merest. |
|
| | Ei soittoa Suomell_ois, jos ei Väinämöine ois antant. |
|
|
| |
|