| |
Saida ja Rikhart
|
|
| | 1. |
|
|
|
3 |
Se ilta ihana meren rannal, kun
|
|
|
|
4 |
Neito kaunoinen hiljaa käy ah mitä
|
|
|
|
5 |
mahtaa hän odotella kas ruuhi
|
|
|
|
6 |
pienoinen rantaan käy.
|
|
| | 2. |
|
|
|
8 |
Siin Nuorukainen niin uljas
|
|
|
|
9 |
kaunis Ruuhtansa rannalle keinuttaa,
|
|
|
|
10 |
ja tytön tumman silmät ne
|
|
|
|
11 |
säihkyy kun nuorukaiseen hän katsahtaa.
|
|
| | 3. |
|
|
|
13 |
He tutut ovat jo ennestänsä
|
|
|
|
14 |
ja toinen toistansa rakastaa
|
|
|
|
15 |
mut ensi kerran näin kahden
|
|
|
|
16 |
kesken he toisensa nyt tapavat.
|
|
| | 4. |
|
|
|
18 |
Oi Saida armas mun punaruusun,
|
|
|
|
19 |
jo vihdoinkin sain sun tavata
|
|
|
|
20 |
näin kuiskaa Rikhat kun suudelmansa
|
|
|
|
21 |
hän saidan huulille painaa saa.
|
|
| | 5. |
|
|
|
23 |
Oi Rikhart rikkart näin saida kuiskaa
|
|
|
|
24 |
et usko kuin sua lemmin mä, vaan
|
|
|
|
25 |
sen voin uskoa sulle kerran et
|
|
|
|
26 |
äsken äitini petin mä.
|
|
| | 6. |
|
|
|
28 |
Mä äitil sanoin mä mennä tahdon
|
|
|
|
29 |
isäni hautaa koristamaan.
|
|
|
|
30 |
vaan tänne riensin sun sylihisi
|
|
|
|
31 |
puhdainta onnea nauttimaan.
|
|
| | 7. |
|
|
|
33 |
On syksy tullut ja taas he istuu,
|
|
|
|
34 |
nyt Myrskyisellä rannalla
|
|
|
|
35 |
oi katso Rikhart kun tähdet kiiluu
|
|
|
|
36 |
ja mun täytyy kotihin kiiruhdaa.
|
|
| | 8. |
|
|
|
38 |
Kun vastausta ei armas anna
|
|
|
|
39 |
niin saida armastaan katsahtaa
|
|
|
|
40 |
Oi Rikhart rikhart miks outo loiste
|
|
|
|
41 |
sun sini silmäsi himmentää.
|
|
| | 9. |
|
|
|
43 |
Oi älä katso mun silmiäni,
|
|
|
|
44 |
ne lemmestä vaan säihkyvi,
|
|
|
|
45 |
vaan sano mitä sä ajattelit
|
|
|
|
46 |
kun aaltoihin noin katsahdit,
|
|
| | 10. |
|
|
|
48 |
Mä sulle sanon nyt totutessa,
|
|
|
|
49 |
jos rikhar minunt pettäisi
|
|
|
|
50 |
niin häpeää en mä kestää voisi
|
|
|
|
51 |
vaan aaltohin haudasta etsisin.
|
|
| | 11. |
|
|
|
53 |
Oi heitä pois nuo ajadukset
|
|
|
|
54 |
mä nuorukainen oon vieraan maan
|
|
|
|
55 |
hyvästi saida ja huomentaasen
|
|
|
|
56 |
me toisemme kyllä tavataan.
|
|
| | 12. |
|
|
|
58 |
On ilta tullut ei Rikhart kuulu
|
|
|
|
59 |
vaan oudon kirjeen nyt saida saa.
|
|
|
|
60 |
Hyvästi saida mun vanhempani
|
|
|
|
61 |
mua ankarasti kotiini kiiruhtaa.
|
|
| | 13. |
|
|
|
63 |
Mä rikkan olen Kreivin poika,
|
|
|
|
64 |
Sä vainen tyttö Kalastajan
|
|
|
|
65 |
vaan sua lemmin oi kodin helmi
|
|
|
|
66 |
vaik omaksen en sua koskaan saa.
|
|
| | 14. |
|
|
|
68 |
Sen ymmärrät kyllä
|
|
|
|
69 |
kyllä saida kallis et en sua koskaan
|
|
|
|
70 |
unhoittaa voi, vaan sydämestäni rukoelen
|
|
|
|
71 |
unhoita saida jo rikhart pois.
|
|
| | 15. |
|
|
|
73 |
On syksy taasen ja myrskyt riehuu
|
|
|
|
74 |
ja tähdet loistavat taivaalla
|
|
|
|
75 |
niin Saidan ruumis kun valko lilja
|
|
|
|
76 |
se veden pinnalla keinuaa.
|
|
| | 16. |
|
|
|
78 |
Ei tummat silmänsä enään säihky
|
|
|
|
79 |
ei ruusu huulensa punoita
|
|
|
|
80 |
on katse sammunut ja huulet kalpeat
|
|
|
|
81 |
niin rauhallisna hän lepäjää.
|
|
| | 17. |
|
|
|
83 |
Oi kurja Rikhart miks valan vannoit
|
|
|
|
84 |
Saidasi kuitenkin hylkäsit
|
|
|
|
85 |
vaan vielä kerran Taivahan herra
|
|
|
|
86 |
valansa rikkojat rankaisee.
|
|
|
| |
|