| |
Laulu
|
|
| | 1. |
|
|
3 |
Ol sota poika sorja ja neito
|
|
|
4 |
ihana he istui illan tultua,
|
|
|
5 |
lähdehen reunalla, huokaus siinä
|
|
|
6 |
sotilaan rinnasta kohosi, hän
|
|
|
7 |
Morsiantaan suuteli ja sanoin kuiskasi.
|
|
| | 2. |
|
|
9 |
Mun täytyy sotaan lähteä oi rakas
|
|
|
10 |
Emuli ja sinusta pois erota ken
|
|
|
11 |
tiesi ijäksi jää hyvästi siis rakkaani
|
|
|
12 |
nyt tällä kerralla mä tulen
|
|
|
13 |
taas sun luoksesi kun palaan
|
|
|
14 |
sotasta.
|
|
| | 3. |
|
|
16 |
Sä rikkaamman voit valita
|
|
|
17 |
sun kosiaksesi, jos aikas tulee
|
|
|
18 |
pitkäksi ja minä köyhäksi,
|
|
|
19 |
näet hän niinkuin olenkin,
|
|
|
20 |
vaan halpa soturi, vaan rakkautta
|
|
|
21 |
sykkivä on minun rintani,
|
|
| | 4. |
|
|
23 |
Wääryyttä sinä juttelet oi rakas
|
|
|
24 |
alonksi mä pysyn uskollisena
|
|
|
25 |
sinulle ijäti ja tässä vannon valani,
|
|
|
26 |
lähtehen reunalla et oma Emulisi oon
|
|
|
27 |
ijäti oleva.
|
|
| | 5. |
|
|
29 |
Hän lähti rauha rinnassaan
|
|
|
30 |
Sotaan ratsastamaan, ja vannoi vielä
|
|
|
31 |
valallaan rakasta tuttuaan yöt päivät
|
|
|
32 |
muistelevansa, ilolla riemulla jos
|
|
|
33 |
kuolemasta varjelee hänet vaan jumala.
|
|
| | 6. |
|
|
35 |
Kultansa muisto vahvisti voimia sodassa,
|
|
|
36 |
hän soti urhollisesti ja kaatui jalona,
|
|
|
37 |
jo liki vuoden perästä jos jäi hän
|
|
|
38 |
kentälle ijäti muistelemahan emuli neitoa.
|
|
| | 7. |
|
|
40 |
Mut rikas herra pohatta arvoltaan
|
|
|
41 |
Paroni hän Emulia riijaamaan
|
|
|
42 |
itsensä taivutti mielellään iloisella
|
|
|
43 |
kullallaan hopeellaan emulin
|
|
|
44 |
heikon sydämen hän saikin taipumaan.
|
|
| | 8. |
|
|
46 |
Häät tuli sitten Emulin ja rikkaan
|
|
|
47 |
Paronin. Mis ylhäisesti iloittiin
|
|
|
48 |
Syötiin ja juotihin
|
|
|
49 |
lamput ja ruunut valasi
|
|
|
50 |
hää huoneen kauniiksi. Musikit
|
|
|
51 |
pilliin puhalsi, ja vieraat tanssasi.
|
|
| | 9. |
|
|
53 |
Kun Pappi oli vihkinyt Emulin
|
|
|
54 |
Paronin, ja kaikki vieraat toivoneet
|
|
|
55 |
onnea heille siin ilo ja riemu
|
|
|
56 |
vallitsi kaikkien mielessä
|
|
|
57 |
siks kun se rikas herkuillansa
|
|
|
58 |
täytti pöydänsä.
|
|
| | 10. |
|
|
60 |
Wiiniä kulta sarvista pöydässä
|
|
|
61 |
juotihin herkkuja parahia yhä
|
|
|
62 |
vaan tuotihin kun kello
|
|
|
63 |
kaksitoista löi niin kaikki
|
|
|
64 |
hämmästyi kun pulska nuori soturi hää
|
|
|
65 |
saliin ilmestyi.
|
|
| | 11. |
|
|
67 |
Hän vähän aikaa tuimasti
|
|
|
68 |
väkeä silmäsi ja katseen sa
|
|
|
69 |
loi isäntään mi häntä läheli
|
|
|
70 |
ja käski vieraan päästänsä pois
|
|
|
71 |
ottaa Lakkia ja itseänsä raviten
|
|
|
72 |
seurahan tulemaan.
|
|
| | 12. |
|
|
74 |
Hän otti hatun päästänsä mut
|
|
|
75 |
oi voi ihmettä hänellä kallo
|
|
|
76 |
kuollehen olikin mätännä
|
|
|
77 |
Mi heti tunsi emuli alonksi armaaksen
|
|
|
78 |
ja pyörtynenä paikalle lattiaan kaatui hän.
|
|
| | 13. |
|
|
80 |
Hän tarttui heti Emuliin
|
|
|
81 |
ja vei sen mukanaan, kun
|
|
|
82 |
vähän aikaa muistutti hänt
|
|
|
83 |
ensi valastaan matoja juoksi
|
|
|
84 |
kallosta ulos ja sisälle
|
|
|
85 |
mi kauhisduksen katkeran
|
|
|
86 |
tuotti häävääelle.
|
|
| | 14. |
|
|
88 |
Korvansa oli hirveät kuoleman
|
|
|
89 |
kalmaiset ja kädensäkin hirvitti
|
|
|
90 |
verestä tahmaiset, hää huone
|
|
|
91 |
melkein pimeni kaikkien silmissä,
|
|
|
92 |
kun näköä näin kamalaa nähtihin
|
|
|
93 |
/ilmissä/.
|
|
| | 15. |
|
|
95 |
Maan alle sitten vaipuvat haamu
|
|
|
96 |
ja emuli, mi itkien ja parkuen
|
|
|
97 |
hää väki katseli Paroni kohta
|
|
|
98 |
surussansa, kuoli linnassaan
|
|
|
99 |
kun haamu emulinsa vei elossa tuonelaan.
|
|
| | 16. |
|
|
101 |
Sitten jäi suuri Linnansa tyhjäksi
|
|
|
102 |
seisomaa, kun emuli joi henkien kans
|
|
|
103 |
pedoksen maljoja, ja neljä kertaa vuodessa
|
|
|
104 |
he nahtiin linnassa, pahojen kanssa
|
|
|
105 |
pelavan pääkallon maljoja.
|
|
| | 17. |
|
|
107 |
Älkää te neidot armahat pettäkö poikia,
|
|
|
108 |
ja turhan päiden vannoko valoja turhia,
|
|
|
109 |
samoin te pojat katsokaa mi kelpaa omaksi
|
|
|
110 |
ei nimeä sen halvimpaa kun nimi petturi.
|
|
|
| |
|