j48627
Laatokan Karjala (Raja-Karjala) — Suistamo
Oulasmaa, Siiri
1963
VIIMEISET ITKUVIRRET |
||||
| Viimeiset itkuvirret mitkä?? Suistamolla kuulin itki Jänöin leski. Naapurinamme asuivat Shemeikät, he olivat Salo-Shemeikästä muuttaneet Loimolaan ja Kurikkaan, Kurikka kuului Loimolaan. | ||||
| Sattui sellainen ikävä tapaus että Shemeikän viisivuotias tyttönen sai tulen vaatteisiinsa ja paloi niin pahasti että kuoli. Pidettiin yönistujaiset pienen pokoiniekan äärellä. Shemeikät olivat perinteiden ihmisiä, he halusivat pitää valvojaiset vanhaan tapaan itkujen kera. Mikin leski (Madjoi Plattonen) oli kuollut. Hän oli ollut Loimoin kylän vakinainen itkijä ja käynyt kaikissa yönistujaisissa. Jänöin leski oli ollut sairaana, ei enää tahdottu saada itkijää. Lopulta kuitenkin Jänöin leski tuli. Hän itki itkuvirret pienelle pokoiniekalle. | ||||
| Jänöin lesken itku oli hyvin liikuttavaa kuulla. Hän kuvaili vanhempien surua täällä ja pienen pokoiniekan oloa tuonilmaisil. Paljon jouduimme mekin, vaikka olimme luterilaisia, itkuvirsiä kuulemaan. Suistamolla asuessamme. Mutta kenenkään virret eivät olleet niin "kaunollisia" kuin Jänöin lesken. Miestenkin silmät vettyivät Jänöin lesken itkiessä. Ei ollut niin kovaluontoista joka ei olisi liikuttunut Jänöin lesken itkuvirsistä. | ||||
| Nämä Shemeikän pikku tytön kuoleman johdosta pidetyt yönistujaiset olivat viimeinen tilaisuus missä kuulin itkuvirsiä esitettävän. | ||||
| Itkijät hävisivät Suistamolta. Nekin, jotka olisivat vielä osanneet itkeä, eivät enää halunneet. Se oli muka vanhanaikaista ja naurettavaa. Tulivat uudet tavat "ruotsien" mukana. Niihin eivät sopineet itkuvirret. | ||||