j48550
Pohjois-Pohjanmaa — Pyhäjärvi Ol.
Oulasmaa, Siiri
1960
Pyhäjärvellä ennen leikittyjä leikkejä. Kankaan myynti |
||||
| Leikkijät istuvat rinnakkain tuvan penkillä. Kankaan myyjäksi valittu on mennyt eteiseen. Sieltä hän tulee esiliinan helma kädessä. Siitä hän mittää mittaa ja "myy" kangasta istujille. Hän menee ensimmäisen eteen ja sanoo: | ||||
| - Päivää. | ||||
| - Päivää. | ||||
| - Ostatko kangasta? | ||||
| - Saishan tuota ostaa. | ||||
| - Kuinka paljon? | ||||
| - Eihän tuota nyt kummia, sen verran vain, että saan saivarrelle housut. | ||||
| Myyjä "mittaa kankaan esiliinansa tai takin helmasta. Sitten hän kysyy: | ||||
| - Oletko rikas vai köyhä? | ||||
| - Köyhäpä olen. | ||||
| Jos ostaja sanoo olevansa köyhä antaa myyjä hänelle paljon kangasta kaupantekijäisiksi. Jos taas osta?? on rikas, antaa myyjä vähän kaupantekijäisiksi. Sitten myyjä sanoo: | ||||
| - Kun minä pukinpäivänä tulen tyttäreni kanssa tämän kankaan hintaa perimään, et saa sannoo juu etkä jaa etkä nauraakaan saan, vaan sen sanan minkä minä nyt sinulle sanon. | ||||
| Hän kuiskaa ostajan korvaan jonkun hassunkurisen sanan esim. rok "ronttonen" - y.m.s. | ||||
| Myyjä jatkaa kulkuaan toisen luota toisen luo ja myy kangasta. Kuka ostaa paljon, kuka vähän. Hullunkurisia värejä ja laatuja kyselevät ostajat. Onko sinisenpunasenkukertavaa vihtoriinia? y.m. Kaikkia laatuja ja värejä on myyjällä kaikkiin ostajan tarkoituksiin käytettäväksi. Tarkoitukset saattavat olla hyvinkin hassuja. Toiset ostajat ovat köyhiä niin köyhiä ettei ole ruuaksikaan muuta kuin särensilmiä ja leivänreikiä. He saavat myyjältä isot kaupantekijäiset. Toiset ostajat taas ovat niin rikkaita että omistavat puoli maailmaa. He saavat vain vähän kaupantekijäistä. Ja kaikille sanoo myyjä korvaan kuiskaamalla hassunkurisen sanan. Sitten myyjä lähtee ulos ja kutsuu jonkun, joko tytön tai poijan pojan kumppanikseen, "tyttärekseen", kankaan hintaa perimään. Sitten myyjä ja "tytär" tulevat kankaiden hintoja perimään. Tytär on naurattajana myyjän mukana. | ||||
| - Hyvää päivää, nyt on pukinpäivä ja lähin kankaitten hintoja perimään. Maksakaahan velkanne. Myyjä menee ensimmäisen ostajan luo. | ||||
| - Hyvää päivää. | ||||
| - Päivää, vastaa ostaja. Mutta sitä hän ei olisi saanut tehdä. Muuta sanaa ei saa sanoa kuin myyjän kuiskaaman. ei myöskään nauraa saa. Nyt on ostajan annettava pantti. Myyjän tytär kokoaa pantit, pikku esineet, joita erehtyneet ostajat joutuvat luovuttamaan. Myyja?? menee toisen ostajan luo. | ||||
| - Hyvää päivää. Maksappa velekas. | ||||
| - Ronttonen. | ||||
| Myyjä kyselee1 "Etkö meinaa maksaa, häh?" ja ihmettelee. Puhelee hullunkurisia. Tytär ilmeilee ja naurattaa ostajaa parhaansa mukaan. Jos ostaja nauraa, saa hän antaa pantin. Myyjä kulkee ostajan luota ostajan luo velkaansa perimässä. Joka voi olla nauramatta2ja sanomatta muuta sanaa kui myyjän antama pääsee leikistä "ehjin nahoin". |
||||
| Kun maksut on peritty alkaa panttien jako. Myyjä heiluttaa panttia ja kysyy kenen se on. | ||||
| - Minun, vastaa ostaja. | ||||
| - Millä sen lunastat työllä rahalla tai ruumiin kärsimisellä? kysyy myöjä?? | ||||
| - Työllä. | ||||
| Myyjä keksii mitä kummallisimpia töitä, joita pantin omistajan pitää suorittaa. kuperkeikkoja häränpyllyja??, tanssia, hirrenvetoa y.m. Naurua riittää leikkijöillä. | ||||
| Jos sanoi lunastavansa panttinsa työllä ruumiinkärsimyksillä niin myyjä tyttärineen kutitteli ja nipisteli sanojaa niin, että tämä oli pääsemättömissä. Rahalla lunastajalle taas määrättiin maksettavaksi ylettömän suuri summa, niin että useimmat lunastivat panttinsa työllä. | ||||
| Kuta sukkelasanaisemmat olivat myyjä ja tytär sen hauskemmaksi leikki muodostui. Myyjäksi koetettiin valita aina joukon sukkelasanaisimmat. Kun leikki oli yhteen kertaan leikitty, valittiin uusi myyjä ja leikki jatkui edelleen. | ||||
|
1
"Etkö meinaa maksaa, häh?" 2 ja sanomatta muuta sanaa kui myyjän antama | ||||