| | Talosta taloon kiertelivät ennen ammattimiehet työssä, sepät, suutarit ja räätälit. He olivat arvokkaita ja tärkeitä tekijöitä entisajan elämän menossa. Heitä pidettiin suuressa arvossa ja kohdeltiin hyvin. |
|
| | Kiurujoella oli ennen ollut kuulu hyvä seppä, seppä Lehoton. Hän myös kierteli töissä taloissa ja oli hyvin tavoiteltu henkilö. Hän oli m.m maanmainio viikateseppä. |
|
| | Nimensä, Lehoton, oli seppä saanut sellaisesta syystä, että kun hänen isänsä oli aikoinaan omistanut suuren ja hyvän talon, josta oli sitten velkojen vuoksi sortunut. O Ei ollut siitä miehestä tullut ollut talon pitäjäksi, vaikka oli perinyt hyvän velattoman talon. Talon nimi oli Lehto. Kun he sitten joutuivat pois Lehdosta ruvettiin heitä sanomaan Lehottomiksi, kun heillä ei enää ollut Lehtoa. Yhdestä pojasta tuli hyvä seppä. Häntäkin sanottiin seppä Lehoton. Oikeata nimeä en tiedäkään tuolle kuululle sepälle, josta vanhat paljon puhuivat ennen. Hänestä oli jos minkälaista juttua sittä sillä, paitsi mainio seppä, oli tuo mies myöskin verrattoman sanavalmis puhuja ja runoilija, jolta syntyi joka tilanteeseen sopiva runo. Noita seppä Lehottoman tekemiä runoja osattiin ennen paljon, niitä runoja oli joka alalta, entisajan elämästä ja senaikaisesta nykyelämästä niissä kerrottiin. Oli niistä jotkut aika ilkeitäkin ja niin vahvasanaisia ettei niitä voi toistaa enää nykyihmisille. |
|
| | Seppä Lehoton oli vähän viinaan menevä mies, mutta mikään rapajuoppo hän ei ollut. Kun hän tuli taloon viikatteita takomaan hän kysyi: |
|
| | - Vetteenkö vai viinaan karkastaan? |
|
| | Joka arvasi vastata, että viinaan ja antoi sepälle "pelekan pään" sai olla varma siitä, että sai hyvät ensiluokan viikatteet. Jos vastasi, että vetteen ne meillä karkastaan, sai tulokseksi "vesiviikatteet" ja oli hätää kärsimässä heinä-aikana, silla seppä Lehoton oli siksi ylpeä, että hän lähtenyt töitään parsimaan, vaikka miten olisi pyydetty ja mitä palkkioksi luvattu. |
|
| | Honkarannalla oli iso, Haikola-niminen, kahden veljeksen asuma talo ennen. Siellä oli seppä Lehoton ollut kerran viikatteita takomassa. Mutta emäntäväki ei osannutkaan tuossa talossa kohdella seppää arvonsa mukaisesti. Kun illalla tuli maatapanon aika oli emäntä laittanut sepälle tilan olkikuvosta tuvan lattialle ja sanonut: tuos on sepän tila. |
|
| | Seppä katsoi yölilaansa?? ja sanoi. |
|
| | - Kas, kun et roskakkaalle tehny. |
|
| | Nykyihmiset ne eivät tiedäkään mikä on roskakas. Ennen, kun ponttuut kulkivat kulkivat?? hevosvoimalla oli ponttuun päälle tehty maja veden päälle. Majan takana oli huonoista puista "hutasemalla" tehty roskakas. Ponttuu oli lujasti ja pitävästi tehty, mutta roskakas oli hepposista puista kepposesti tehty. Roskakkaalla pidettiin lenkkinäreitä siltä varalta jos niitä satuttiin tarvitsemaan jos sattui jokin paikka pettämään. Roskakkaaseen vertasi seppä Haikolan emännän hänelle valmistamaa yötilaa. |
|
| | Kun heinä-aika tuli näkyivät huonon kohtelun seuraukset. Viikatteet olivat huonosti taotut, niillä ei tehnyt mitään. Isännille tuli hätä, kun uhkasi heinä jäädä pystyyn. Käytiin rukoustamassa seppää viikatteita uudelleen takomaan, mutta seppä Lehoton ei tullut. |
|
| | - Jäitpä kuusenkengälle, hän tuumi. |
|
| | Kerran oli seppä Lehoton ollut takomassa pajassaan. Siitä oli pappi kulkenut ohi ja poikennut sepppää jututtamanaa. Siinä haastellessaan oli pappi sanonut: |
|
| | - Niin se on, että sika ja seppä saavat vanhasta uuven. |
|
| | Siihen oli seppä vastannut: |
|
| | - Ja koira ja pappi saavat haukkumalla ruuan. |
|
| | Seppä Lehoton oli kerran tehnyt runon rikkaista isännistä, jotka keitättivät viinaa. |
|
|
|
18 |
- Runo tehty ruutanalta,
|
|
|
|
19 |
haara saatu Haatajoelta,
|
|
|
|
20 |
kun Ruutanas oli ruis-aita /?/,
|
|
|
|
21 |
ohrapuot oivallinen.
|
|
| | Sieltä sitten otettiin viinan keittotarpeet, kertoo runo edelleen. Köy Mutta köyhä viinankeittäjä joutui asiasta kiipeliin ja pilasi maineensa. |
|
|
|
23 |
- Imman Jussi yksinänsä
|
|
|
|
24 |
siinä kunnian kulutti,
|
|
|
|
25 |
miehuutensaki menetti.
|
|
| | Mahtailua ei seppä Lehoton sietänyt toisten taholta, vaikka hän joskus itse mahtailikin. Kerrankin hän oli sanonut eräälle mahtailevalle isäntämiehelle |
|
| | - Tuommosia miehiä kun sinä näkköö joka päevä menövän sijan selässä pohjosta kohti. |
|
| | Kerran oli seppä Lehoton joutunut kirkolla käydessään nylkemisen kohteeksi. Kirkolla asui muuan Heppel-Heikki, joka antoi kulkijoille maksusta ruokaa ja yösijan. Hänen luonaan oli seppä ollut yötä ja syönytkin. Niistäpä oli Heppel-Heikki ottanut kovan maksun. tuollaisesta nylkemisestä oli seppä suuttunut. Kostoksi hän teki Heppel-Heikistä runon sitä runoa sitten lausuiltiin ympäri pitäjää. Minäkin sitä kuulin, mutta en muista enää tuota ilkeätä runoa |
|
|
|
29 |
- Hei hei sinä Heppel-Heikki
|
|
|
|
30 |
älä sinä Lehottoman kansa leiki,
|
|
|
|
31 |
otit kuuskymmentä penniä kuivasta ruuasta
|
|
|
|
32 |
ja markan makuuutilasta??.
|
|
| | Tuohon tapaan se runo alkoi. |
|
|
| |
|