j48525
Laatokan Karjala (Raja-Karjala) — Suistamo
Oulasmaa, Siiri
1959
"Maltan iänel itkeä" |
||||
| Jouduimme siirtolaisina kiertämään. Pois kodistamme Karjalassa jouduimme. Vieras meiltä kodin otti. Elimme suuren surun vallassa. Olin siskoni Jelenan perheen mukana, enhän minä, sokea, yksin toimeen tule. | ||||
| Oli kaunis kesäinen sunnuntai. Otin sangon ja lähdin lampaille lehtiä riipimään. Meillä oli kaksi lammasta. Oli lehtipuuta sillä paikalla, pajua, haapaa. | ||||
| Linnut lauloivat, metsä tuoksui, oli ihanaa1 kuin kotona Karjalassa . - ei sitä voi toiselle selitellä. - Unhotin, että olin vierahissa, tuli sellainen tunne, että olen kotona Karjalassa, lapsuus, boaboi, kaikki tulivat mieleeni - ei sitä voi toiselle selittää. - tuli sellainen pakko minulle että täytyi ruveta hyräilemään itkuvirttä. Hyräilin, hyräilin. sävel, boaboin sävel ja sanat tulivat itsestään mielen. Itkin kuin boaboi. Pitkään itkin. - Ihmettelin itsekin että osasin. |
||||
| Sitten aivankuin heräsin. Säikähdin. Jos paikalliset eläjät kuulivat, arvelevat, kuka hullu yksinään puhuu. Hulluksi leimäävät leimaavat täällä. Eivät ymmärrä. | ||||
| Sankko oli täynnä lehtiä. Lähdin pois metsästä. Jelena-Tšisoi?? oli yksin kotona. Hänelle kerroin tuon kumman: | ||||
| - Maltoin iänel itkeä. | ||||
| Tšišoi sitä ihmettelemään: | ||||
| - Etkäin ennen ole malttanud. Mitbö nygöin opastuit? | ||||
| - Nygöin maltan. | ||||
| Siitä lähtien olen osannut itkeä. | ||||
| - Lähtietäh aittah! | ||||
| Siellä minä tšisortteni tšišoilleni Jelenalle itkin. Hän ihmetteli mistä minä nyt olin tuon taidon saanut. Aivankuin boaboi! Sitä minä itsekin ihmettelin. Enkä osannut selittää. | ||||
| Siitä lähtien olen iänel itkenyt. | ||||
|
1
kuin kotona Karjalassa | ||||