Metadata

COL: Siiri Oulasmaa
ID: 48462
INF_CTX: /Tietoja kertojasta: Pekka Tuovinen, Valtimo/ Neiti Ritva Ahonen, Suom. Kirj. Seur. Kansanrunousarkisto.
INF_NAME: Pekka Tuovinen, Ritva Ahonen
LOC_AREA: j
LOC_PAR: Valtimo.
SGN: 3756.
TMP: 1958.

Vastauksena kirjeeseenne koetan tässä nyt kertoa mitä tiedän Pekka Tuovisesta ynnä muusta.
Olen tuntenut tuon kansanperinteen kerääjän kannalta hyvin mielenkiintoisen ihmisen jo yli neljännes vuosisadan. Hän asuu Valtimon pitäjän Haapakylässä omistamallaan Koskenniemen tilalla ja on ammatiltaan maanviljelijä. Pekkaa pidetään paikkakunnalla tietomiehenä ja ilmeisesti hän sellainen onkin.
Tuovisten suku on muuttanut Valtimolle Nurmeksen Kynsiniemeltä. Pekan vanhin sisko, Marjetta Leinonen (o.s Tuovinen) kertoi heidän muuttaneen kahteen savupirttiin, jotka olivat Tuovilan nyk. paikalla. Siihen sitten suku jäi asumaan. Tuovilan vanhaisäntä, ukko Tuovinen, oli pelätty taikuri ja myös etevä parantaja. Vielä neljännesvuosisata sitten kierteli hänen mahdistaan lukemattomia juttuja. Hän oli ollut isokokoinen, äreä ukko. Peläten ihmiset häntä lähestyivät kun hätä pakoitti. Ja apua tuli niin ihmisille kuin eläimillekin. Pitaisi siellä minun kokoelmissani olla niitä juttuja, eri kertojien, missä kerrotaan Tuovisten aikaansaannoksista. Ei kait ne liene jääneet lähettämättä? Keräsin niitä jo ennen sotia.
Kysytte Pekan esi-isistä. Sanotaan, että Tuoviset ovat vanhaa tietajäsukua. Nurmeshan oli ennen vanhaan kuulu etevistä velhoistaan. Pekan sisko, emäntä Leena Hakkarainen kertoi, että heidän suvussaan on ollut paljon tietomiehiä. Leena oli itsekin aika etevä. Hän m.m taikoi lehmät kotiin tulijoiksi ja hiehot karjassa pysyjiksi.
Veimme kerran hiehoja kesälaitumelle Koppelon Kuikkamäkeen. Siellä oli hyvät metsä- ja niittylaitumet, jonne Kuikkamäkiset ottivat kirkonkyläläisten hiehoja. Sinne, väljälle salolle, vein minäkin hiehoni toivoen sen pysyvän Kuikkamäen talon karjassa. Myös Leena Hakkarainen vei ja samon Valtalan talosta vietiin. Ennen Kuikkamäestä paluumatkalle lähtöä hävisi Leena. Sanoivat hänen menneen tekemään taikoja, jotta hiehonsa pysyisivät karjassa. Minkälaisia, en tohtinut kysyä. - Eipä aikakaan kun tuotiin sanaa, että Valtalan ja meidän hiehot ovat hävinneet, ne oli viimeksi nähty Aantavaaran pitäjän puolella. Niistäpä oli vallan mahdoton jahti: Sensijaan Leenan hiehot kulkivat karjassa kuin ika-lehmät. Onnistunut taikominen.
Pekan isä osasi m.m. nostaa keärmeen. Samoin sanotaan Pekan osaavan. Leena Hakkarainen kertoi kerran kulkeneensa isänsä kanssa niityllä. Yhtäkkiä ukko kysyi: "Tahotkos Leena keärmeen nähä?" Leenan vastattua myöntävasti?? ukko kutsui käärmeen. Se nousi ojan pientareelle. - Myös kuolinpäivänsä ukko tuovinen?? tiesi, kertoi Leena.
Katsokaapa sieltä koelmistani Leena Hakkaraisen, Tiina Hämäläisen, Marjetta Leinosen ja Uuno Suhosen kertomuksia, niissä pitäisi olla enemmän ukko Tuovisesta.
Minkälaisen henkilökuvan osaisinkaan piirtää Pekasta? Pekk Hän on seitsemännelläkymmentä oleva suht. suurikokoinen mies, ja hyvin ryhdikäs ja reipas. Taloansa hän hoitaa hyvin. Tuolta aika pieneltä maatilkulta on hän ottanut leivän isolle perheelleen. He ovat aina "pärjänneet" hyvin. Pekka on ollut kahdesti naimisissa. Lasten lukua en tiedä tarkkaan tällä hetkellä, kun hänellä on uusi nuorenpuoleinen emäntä, niin varmaan on taas tullut perheenlisää. Pekka on myös etevä metsänkävijä. Samoin pojat. Isoja saaliita saavat.
Luonteeltaan on Pekka hieman omalaatuinen, vaikeasti lähestyttävä, toisinaan hyvin äreä ja kirosa. Mutta pohjaltaan hän on avulias. Uusi emäntä kertoi noin kolme vuotta sitten, että heillä vieläkin käy kaukaa saloltakin parannuksen hakijoita ja kaikkia Pekka yrittää auttaa.
Kysytte Pekan karjanparannustaitoa. Eikö siellä kokoelmissa ole niitä kertomuksia? Pitäisi olla. M.m. millä hän paransi pitkäaikaisen veriripulin vuoksi tappotuomion saaneen lehmän. Se tuli aivan terveeksi, eikä siihen enää koskaan tullut ripulia. Miten hän paransi sitä en tiedä. Ei hän sitä ruvennut selittämään. Enkä uskaltanut kysyä, se suuttui toisinaan jos kysyi. Pehkolan emäntä sanoi, että se käyttää ripulin lääkkeenä kolmesti saunankiukaan läpi laskettua, "luettua" vettä. Onko niin, en tiedä. Ei hän ole erittäin halukas kertomaan noita ilmeisesti isän perintöä olevia tietojaan. Toisinaan kun jotain pirahti niin ne kirjoitin muistiin.
Siellä Helsingissä asuu tohtori Jouko Hautala, joka myös tuntee Pekka Tuovisen. Toht. Hautala on äänittänyt Pekalta m.m loitsuja, jotka ovat siellä kokoelmissa. Kysykääpä Pekasta toht. Hautalalta, varmaan hän kertoo teille hänestä.
Kysytte Pekan lapsista. Eräs hänen pojistaan Onni-niminen on aika lahjakas. Hän m.m. kirjoittelee eri lehtiin. Luin kerran "Seurasta" hänen kirjoittamansa tarinan vanhasta riihestä. Se oli mielenkiintoinen. Usein näki Onni nimimerkin m.m. "Karjalan maa" lehdessä. Muista Pekan lapsista en osaa kertoa mitään erikoista.
Tässä tätä juttua nyt sitten on ja kiireellä kirjoitettua. Onkohan tästä Teille mitään apua?
Terveisin Siiri Oulasmaa