| |
Marian laulu
|
|
| | (jota moniaat sanoivat ennen Ranspurkin kirkko-marian lauluksi) |
|
| | (sävel alakuloinen, kaunis, hieman yksitoikkoinen) Tätä laulua ("Tämän laulun opin mankkina ollessani 70 v. sitten") |
|
|
4 |
Rikas aatelismies asu Ranspurkissa
|
|
|
5 |
rahasta ja kullasta ei ollut vertaista.
|
|
|
6 |
Hänellä oli impi, kaunis ja suloinen.
|
|
|
7 |
Hän syömensa?? lahjotti pois meripoijalle.
|
|
|
8 |
Hän syömestä alpettia rakasti.
|
|
|
9 |
000
|
|
|
10 |
Suuren surun tähen oli murheellisempi
|
|
|
11 |
Kun omaksensa alpettia toivoi lujasti
|
|
|
12 |
Syön oli kipeä ja luonto heikkona
|
|
|
13 |
Kun näki nimen Alpetin jota hän rakasti.
|
|
|
14 |
Vaan alpetin täyty mennä Itämaalle nyt.
|
|
|
15 |
000
|
|
|
16 |
Maria raskahasti jäi Ranspurkkiin suremaan.
|
|
|
17 |
Kun Alpertti?? ojensi kätensä rakkaalle Marille
|
|
|
18 |
jäähyväisensä tässä hän lausuu Marille armaalleen
|
|
|
19 |
ja läksi merelle seilaamaan.
|
|
|
20 |
000
|
|
|
21 |
Alpetti oli ehtinnä jo määräpaikalle
|
|
|
22 |
Kirjeen hän kohta kirjotti rakkaalle Marille
|
|
|
23 |
Näissä kirjan riivilöissä ensin seisoi näin
|
|
|
24 |
jäähyväiset kun annoit ne on mun mielessäin
|
|
|
25 |
000
|
|
|
26 |
Nuori poika saatto nyt kirjan marille
|
|
|
27 |
Kolme taalaria hän sai palkakseen
|
|
|
28 |
maria m luki kirjeen mielellä iloisella
|
|
|
29 |
se oli aivan hauska nuorelle syämelle.
|
|
|
30 |
000
|
|
|
31 |
Maria neitsyt unohti nyt kirjan pöyälle
|
|
|
32 |
Kovaksi onneksi sattui tuo isän etehen
|
|
|
33 |
ja kävi ilmi rakkaus Alpetin välillä
|
|
|
34 |
se hauskaa ehk ei ollunna nyt marin isälle.
|
|
|
35 |
000
|
|
|
36 |
"Oi isä, oi isä, suo mulle se merimies
|
|
|
37 |
sen parempata lahjaa ei ano tyttäres.
|
|
|
38 |
Minä hänet tahon omistaa ja toivon parhaiten
|
|
|
39 |
jos hänt et salli parempi mun ois kuollak."
|
|
|
40 |
000
|
|
|
41 |
"Ei vaikkapa se merimies ois miesi ainoa
|
|
|
42 |
niin elä sitä toivo omakses ollenkaan,
|
|
|
43 |
mah mä hänet vielä tapan tällä raakaveitellä"
|
|
|
44 |
Ja sinut pois lahjotan omaksi toiselle."
|
|
|
45 |
000
|
|
|
46 |
Kolme vuotta viipy merimies reisullaan.
|
|
|
47 |
Alpertin?? se marin isä kohtas rannalla.
|
|
|
48 |
Hän kohta kutsui Alpetin luoksensa kammariin.
|
|
|
49 |
Ei luullu Alpetti joutuvansa kuolon koprihin.
|
|
|
50 |
000
|
|
|
51 |
"Oi merimies, oi merimies kuuleppas nyt juur
|
|
|
52 |
mun tytärtäni kohannut on rakkaus sanken suur
|
|
|
53 |
En taho sulle kostaa jos suostut siihen vaan
|
|
|
54 |
et luovut mariasta ja jätät tämän maan."
|
|
|
55 |
000
|
|
|
56 |
"Olen sama Alpetti kun maria rakasti
|
|
|
57 |
viekotella häntä ei ollut aikeeni.
|
|
|
58 |
Vaan mitä oomme puhuneet se ompi aivan tosi
|
|
|
59 |
Se on mulla mielessä, ei sieltä erkane."
|
|
|
60 |
000
|
|
|
61 |
Näin vannoi tässä alpetti ilkeelle isälle
|
|
|
62 |
Vaan herra otti puukon mi kantoi salassa
|
|
|
63 |
ja merimiehen rintaan löi puukon hirmuisen
|
|
|
64 |
meni pois ja jätti makaamaan verissänsä sen.
|
|
|
65 |
000
|
|
|
66 |
Sitten riensi herra luokse tyttärens
|
|
|
67 |
"Tule rakas maria saat nähä suluhases
|
|
|
68 |
Suat tästä verta pikarin viinin sijahan.
|
|
|
69 |
Maria heti vaalistui ja oli mitteissään.
|
|
|
70 |
000
|
|
|
71 |
Maria näki armaansa nyt veitsi rinnassa
|
|
|
72 |
Pois rohkiasti otti sen ja kätki poveesak
|
|
|
73 |
niin pian ettei isänsä kerinnä avittaan.
|
|
|
74 |
"En ikävöitse armastani enää milloinkaan"
|
|
|
75 |
000
|
|
|
76 |
"Näin valittuni kansak sain käyä kuolemaan
|
|
|
77 |
ja siellä kanssa alpetin häit vietän ainiaan
|
|
|
78 |
Ranspurkin kirkon maria nyt mua seuraja
|
|
|
79 |
kun tässä Alpen rinnalla mä vaivun kuolemaan"
|
|
|
80 |
000
|
|
|
81 |
Ranspurkin kirkon maria seurasi matkalla
|
|
|
82 |
Kun kaksi valkeeta arkkua vietiin tuonelaan.
|
|
|
83 |
Viel oli musta arkku heijän takana
|
|
|
84 |
jos oli isä hirveä nyt puukko käessä.
|
|
|
85 |
000
|
|
|
86 |
Tässä rakkaat vanahukset teitä varotan
|
|
|
87 |
jottei piä lapsille olla avion esteenä
|
|
|
88 |
Eikä pia lapsiltaan ryövätä rakkautta
|
|
|
89 |
ja heitä hautaan saatta murhakuolon kaut.
|
|
|
| |
|