j48253
Pohjois-Karjala — Valtimo
Oulasmaa, Siiri
1936
Rovasti ja piru |
||||
| Kerran rovasti keskusteli pirun kanssa. Piru sanoi rovastille: | ||||
| - Tehhäänpä sopimus. rakennan sulle kivikirkon ja annan omaksesi jos rakennusaikaan saat selville minun nimeni. Jos et saa niin pien minä sinut omanani, jos et tiiä nimmeeni sanoa. | ||||
| Ja rovasti liittyi pirun sopimukseen. | ||||
| Piru alkoi rakentaa kirkkoa, kanteli kiviä, raatoi ja rakenti. | ||||
| Kirkko kun oli valmistumaisillaan kulki rovasti hätäännyksissään metässä, jotta nyt piru saa?? vie hänet kun ei ole saanut selväksi pirun nimeä. Siellä synkässä korvessa näki hän pirun karvaisia lapsia, jotka itkivät vollottivat: meillä on nälkä. Mutta pirun emäntä lohdutteli: | ||||
| Elekee lapset itkee ja kilka kirkoo tekkoo, kohta joutuu rovasti ruuaksi. | ||||
| Rovasti kuuli tämän ja ilostui, jopa tiiän pirun nimen, se on Kilka. | ||||
| Niinpä rovasti meni kirkon rakentajan luo ja huuti tälle, kun hän juuri pani viimeistä kiveä kirkkoon. | ||||
| - Kilka hoi kivesi on kallellaan. | ||||
| Silloin kivi pudota mätkähti pirun käsistä ja piru hävisi ja rovasti sai kivikirkon. | ||||