| |
Morsiamen kuolo
|
|
| | (vertaa Kantelettaren 3:s uudempi laulu.) |
|
|
|
3 |
Illalla istuttiin istuimella
|
|
|
|
4 |
ja murhest ei mitänä tietty;
|
|
|
|
5 |
Varallallaa, varallallaa
|
|
|
|
6 |
ja murhest ei mitänä tietty.
|
|
| | Toisinto: |
|
|
|
8 |
Ehtoolla hiljan kun aurinko laski
|
|
|
|
9 |
ei murhesta mitään tietty;
|
|
|
|
10 |
varal j.n.e.
|
|
|
|
11 |
ei murhesta mitään tietty.
|
|
|
|
12 |
000
|
|
|
|
13 |
Nuori mies sai kirjen kätehen,
|
|
|
|
14 |
oli musta sinetti päällä;
|
|
|
|
15 |
varal j.n.e.
|
|
|
|
16 |
oli musta sinetti päällä.
|
|
|
|
17 |
000
|
|
|
|
18 |
Sitte hän meni tallihin
|
|
|
|
19 |
ja siell oli valkea ruuna;
|
|
|
|
20 |
varal j.n.e.
|
|
|
|
21 |
ja siellä oli valkea ruuna
|
|
|
|
22 |
000
|
|
|
|
23 |
Satuloitsi hän valkean ruunansa
|
|
|
|
24 |
ja sitoi ne hopiaiset solet;
|
|
|
|
25 |
varatlai j.n.e.
|
|
|
|
26 |
ja sitoi ne hopiaiset solet.
|
|
|
|
27 |
000
|
|
|
|
28 |
Sitte hän lähti ajaman
|
|
|
|
29 |
ajoi seitsemän penikulmaa;
|
|
|
|
30 |
varallai j.n.e.
|
|
|
|
31 |
ajoi seitsemän penikulmaa.
|
|
|
|
32 |
000
|
|
|
|
33 |
Sitte hän ajoi vielä edemmäksi,
|
|
|
|
34 |
kuuli kelloja soitettavan;
|
|
|
|
35 |
varallai j.n.e.
|
|
|
|
36 |
000
|
|
|
|
37 |
Sitten hän kysysi kellonsoittaja:
|
|
|
|
38 |
"Kelles sä kelloja soitat?" j.n.e.
|
|
|
|
39 |
000
|
|
|
|
40 |
"Kuollut on nuoren miehen morsian
|
|
|
|
41 |
ja sille mä kelloja soitan."
|
|
|
|
42 |
000
|
|
|
|
43 |
Sitte hän kulki edemmäksi,
|
|
|
|
44 |
näki hautta kaivettavan;
|
|
|
|
45 |
varal j.n.e.
|
|
|
|
46 |
000
|
|
|
|
47 |
Sitte hän kysyi haudankaivaja:
|
|
|
|
48 |
"Kelles sä hautta kaivat?"
|
|
|
|
49 |
"Kuollut on nuoren miehen morsian
|
|
|
|
50 |
ja sille mä hautta kaivan."
|
|
|
|
51 |
000
|
|
|
|
52 |
Sitte hän meni kamarin,
|
|
|
|
53 |
itki seitsemän vuorokautta;
|
|
|
|
54 |
varallai j.n.e.
|
|
|
|
55 |
itki seitsemän vuorokautta
|
|
|
|
56 |
000
|
|
|
|
57 |
Seitsemän vuorokautta itkettyä
|
|
|
|
58 |
Kuoli hän kahdeksanten.
|
|
| | Pitemmälle kertojani emänt. Hilda Ylinentalo (o. s. Kummola) Vehmaalla ja Heikki Toivonen Laitilassa eivät kumpainenkaan osanneet. Mutta mikäli muistelen itse joskus kuulleeni, oli loppu sellainen, että heidät haudattiin vieretysten ja kaksihaarainen koivu kasvoi haudalle. Kantelettaren uudempien laulujen 3:na on ylläoleva jonkunverran erimuodossa. |
|
|
| |
|