| |
MARIAN LAULU
|
|
|
2 |
Marija mäeltä huuti
|
|
|
3 |
puolukkaine kankahalta:
|
|
|
4 |
- Tule neiti poimimahan,
|
|
|
5 |
tinarinta riipomahan
|
|
|
6 |
ennenkuin etana syöpi.
|
|
|
7 |
mato musta muikkoaapi.
|
|
|
8 |
Syöteteiksi, vaateteikse,
|
|
|
9 |
punapauloihin paneikse,
|
|
|
10 |
helmat koprihin kokoopi,
|
|
|
11 |
lähtöö marjan poimintahan.
|
|
|
12 |
Mäni mäen, mäni toisen,
|
|
|
13 |
Mäni kohta kolmannenkin.
|
|
|
14 |
Marja on jo puuhun noussut.
|
|
|
15 |
- Oi marja, Jumalan luoma,
|
|
|
16 |
laskeu sie helmoilleni,
|
|
|
17 |
helmoiltani huulilleni,
|
|
|
18 |
siitä vatsahan vaella,
|
|
|
19 |
siitä turpoo, siitä täyty,
|
|
|
20 |
siitö kohtuhu kokou,
|
|
|
21 |
varren täyen vaikeutta.
|
|
|
22 |
- Mi on meijän Marjatalla
|
|
|
23 |
kun vöittä völlehtivi.
|
|
|
24 |
pimiöissä peittelöiksi,
|
|
|
25 |
suojissa sovitteloiksi,
|
|
|
26 |
eikä syö kutukaloja,
|
|
|
27 |
eikä juo jokivesiä,
|
|
|
28 |
eikä istu hevon reessä,
|
|
|
29 |
jota on orhi ohjellunna.
|
|
|
30 |
- Oi emosein, kantajani,
|
|
|
31 |
käy kylpyä kylästä,
|
|
|
32 |
saunoa sarajahalta.
|
|
|
33 |
Kyläss ois kylyt paremmat,
|
|
|
34 |
saunan lauat lauhkiammat.
|
|
|
35 |
Emo varsin vastaeli:
|
|
|
36 |
- Talli on Tapomäellä,
|
|
|
37 |
hevon huone hongikolla
|
|
|
38 |
sinne on portot poika suatu,
|
|
|
39 |
tulilautat lapseh luotu.
|
|
|
40 |
Siitä lähtee mänemähä.
|
|
|
41 |
Männä luikeroitteloo,
|
|
|
42 |
itkien kujerteloo.
|
|
|
43 |
Mani hän Tapomäelle.
|
|
|
44 |
Sinne sai hän poikuehen
|
|
|
45 |
sorajouhen soimen päähän.
|
|
|
46 |
- Henkiä hyvä hevonen,
|
|
|
47 |
kylyn löyly löyhäytä,
|
|
|
48 |
vassan lämpönen lähätä.
|
|
|
49 |
Hepopa se henkähtävi,
|
|
|
50 |
Se on niinkuin kylyn löyly.
|
|
|
51 |
Piiletteli poikoansa
|
|
|
52 |
sorajouhen soimen piässä,
|
|
|
53 |
piiletteli, säilytteli.
|
|
|
54 |
Lähti piätähän sukimah
|
|
|
55 |
tulisen kosken korvalla,
|
|
|
56 |
Pyhäjoen pyörtimillä.
|
|
|
57 |
Pani pojan polvellehe,
|
|
|
58 |
lapsen lannepuolillehe.
|
|
|
59 |
Katos poikä polveltaha,
|
|
|
60 |
lapsi lannepuoliltaha.
|
|
|
61 |
Läksi poikuo etsimähä,
|
|
|
62 |
puut puite, juaten heinät,
|
|
|
63 |
jakoellen hienot heinät,
|
|
|
64 |
katsellen kanervan juuret.
|
|
|
65 |
Tiepä vastahan tulevi.
|
|
|
66 |
- Oi tiehyt, Jumalan luoma,
|
|
|
67 |
etkö nähnyt poijuttani,
|
|
|
68 |
poijuttani, pienuttani,
|
|
|
69 |
kullaista omenattani,
|
|
|
70 |
hopeoista sauvoani.
|
|
|
71 |
Tiepä varsin vastoavi.
|
|
|
72 |
- Jospa tietäisin, en sanoisi.
|
|
|
73 |
Miksi on Jumala luonut
|
|
|
74 |
kylmin kengin käytäväksi,
|
|
|
75 |
ratsahin ajeltavaksi.
|
|
|
76 |
Lähtee eellehen menemäh.
|
|
|
77 |
Puut puite, juate heinät,
|
|
|
78 |
jakoellen hienot heinät.
|
|
|
79 |
Kuu rupesi paistamahan.
|
|
|
80 |
- Oi kuuhut, Jumalan luoma,
|
|
|
81 |
etkö nähnyt poijuttani,
|
|
|
82 |
poijuttani, pienuttani,
|
|
|
83 |
kullaista omenattani,
|
|
|
84 |
hopeoista sauvoani ?
|
|
|
85 |
Kuupa varsin vastoavi:
|
|
|
86 |
- Jos tietäisin, en sanoisi.
|
|
|
87 |
Miksi on Jumala luonut
|
|
|
88 |
yöllä yksin paistamahan,
|
|
|
89 |
päivällä pimittämähän.
|
|
|
90 |
Läksi eellehen mänemäh.
|
|
|
91 |
Puut puite, juate heinät,
|
|
|
92 |
jakoellen hienot heinät.
|
|
|
93 |
katsellen kanervan juuret.
|
|
|
94 |
Rupes päivä paistamahan.
|
|
|
95 |
- Oi päivä, Jumalan luoma,
|
|
|
96 |
etkö nähnyt poijuttani,
|
|
|
97 |
poijuttani, pienuttani,
|
|
|
98 |
kullaista omenattani,
|
|
|
99 |
hopeaista sauvoani?
|
|
|
100 |
Päivä varsin vastoavi:
|
|
|
101 |
- Kyllä tiiän, tai sanonen.
|
|
|
102 |
Pirulaiset piinatahan,
|
|
|
103 |
pahan valta vaivatahan,
|
|
|
104 |
yheksän sylen syvässä,
|
|
|
105 |
kivi alla, paaet päällä.
|
|
|
106 |
- Lennä piätönnä kanana,
|
|
|
107 |
sikipiänä siuottele
|
|
|
108 |
Herran hauan partahalle.
|
|
|
109 |
Paista kerta himpehesti,
|
|
|
110 |
toinen himmestä hiota,
|
|
|
111 |
kolmansi koko terältä.
|
|
|
112 |
Nukutapa nuiva kansa,
|
|
|
113 |
painele väki pakana,
|
|
|
114 |
vanhat keihäsvarsihinsa,
|
|
|
115 |
nuoret miekkojen nojihin.
|
|
|
116 |
Paistoi päivä himpeästi,
|
|
|
117 |
toisen himmestä hiotti,
|
|
|
118 |
kolmannen koko terältä.
|
|
|
119 |
Nukutti hän nuivan kansan,
|
|
|
120 |
paineli väki pakanan,
|
|
|
121 |
vanhat keihäsvarsihinsa,
|
|
|
122 |
nuoret miekkojen nojihin.
|
|
|
123 |
Nousi Luoja kuolemasta,
|
|
|
124 |
Herra hauasta heräsi.
|
|
|
125 |
Lähti veriä pesemähän.
|
|
|
126 |
purnuja puhastamahan.
|
|
|
127 |
Mäni seppien pajahan.
|
|
|
128 |
- Mitä rautiot takovi,
|
|
|
129 |
sepät hiien hilkkasevi ?
|
|
|
130 |
- Luojalle kuristusköyttä,
|
|
|
131 |
jota ekle hautasima,
|
|
|
132 |
hautasima, hakkasima.
|
|
|
133 |
Mitäh on siun silmät suuret,
|
|
|
134 |
silmät suuret, leuka luaja
|
|
|
135 |
niinkuin eilisen Jumalan?
|
|
|
136 |
Hänpä varsin vastoeli.
|
|
|
137 |
- Siksi miulla silmät suuret,
|
|
|
138 |
silmät suuret, leuka luaja
|
|
|
139 |
kun kauan katsoin syöjän suuhun,
|
|
|
140 |
partahan palan purijan.
|
|
|
141 |
- Anna, Luoja, kakloasi.
|
|
|
142 |
myöpä tätä mittelömmä,
|
|
|
143 |
kuin on paksu, kuin on luaja,
|
|
|
144 |
kuonpa poikkehe leviä.
|
|
|
145 |
- Enpä anna kakloani.
|
|
|
146 |
Annapa sie miun mitellä.
|
|
|
147 |
Siitä lukkohon lutisti,
|
|
|
148 |
karkas rauan karkiaksi,
|
|
|
149 |
kirkasi kiven kovaksi.
|
|
|
| |
|