| |
Vanha ballaadi
|
|
|
|
2 |
On syksy-yö, ei tähtein tuikahdusta. Vain kolkosti käy tuuli pohjoinen.
|
|
|
|
3 |
Kuitenkin yössä nähdään haamu musta, mi kirkkomaal käy hiljaa hiipien,
|
|
|
|
4 |
mi kirkkomaal käy hiljaa hiipien.
|
|
| | 2 |
|
|
|
6 |
Ken on tuo haamu? Ah, se ompi nainen, keskeltä kukkivimman nuoruuden.
|
|
|
|
7 |
Silmissään kyynel, katse sammuvainen, hän kulkee tuskastansa horjuen.
|
|
| | 3 |
|
|
|
9 |
Juutalaistyttö, mitä etsit täältä, mis asuu yksin usko kristityn?
|
|
|
|
10 |
Sä mitä etsit myöhään myrskysäällä keskeltä kuolonkumpuin peitetyin?
|
|
| | 4 |
|
|
|
12 |
Nyyhkyttäin hän hiljallensa kulkee vast äsken peitetylle kummulle
|
|
|
|
13 |
Kätensä ristin ympäri hän sulkee ja voimatonna vaipuu haudalle,
|
|
|
|
14 |
ja voimatonna vaipuu haudalle.
|
|
| | 5 |
|
|
|
16 |
Yön synkkyys yksin kuiskauksen kuulee ja pohjantuuli pyyhkii kyyneleet,
|
|
|
|
17 |
kun rukoukseen avautuvat huulet, hätään särkynehen sydämen.
|
|
| | 6 |
|
|
|
19 |
"Suo hetken lepo väsyneelle tässä, oi isä Abraham, mä uskon sinuhun,
|
|
|
|
20 |
ja anna anteeks Juudan tyttärelle, vuoks kristityn nyt ompi murtunut,
|
|
|
|
21 |
vuoks kristityn mi ompi murtunut.
|
|
| | 7 |
|
|
|
23 |
Mä nuoren lempein kristitylle annoin ja lempens uskollisen häitä sain
|
|
|
|
24 |
Mut kuolo elämänsä langan taittoi. Siks kuolla tahdon minäkin nyt vain,
|
|
|
|
25 |
Siks kuolla tahdon minäkin nyt vain"
|
|
| | 8 |
|
|
|
27 |
Näin Juudan tytär hiljallensa haastaa ja kyynelvirrat vierii poskilleen.
|
|
|
|
28 |
Voimansa voipuneet jo murhe raastaa ja hengetönnä ja lyönnit loppuu
|
|
|
|
29 |
sairaan sydämem ja lyönnit päättyy sairaan sydämen.
|
|
| | 9 |
|
|
|
31 |
On synkkä yö, ei tuiki tähdet taivaan ja yhä ulvoo tuuli pohjoinen.
|
|
|
|
32 |
Mut vaalenneena lepää tytär Juudaan ja kasvoillaan on auvo taivainen
|
|
|
|
33 |
ja kasvoillaan on auvo taivainen.
|
|
|
| |
|