Metadata

COL: Ester Marjamaa
ID: 42158
LOC_AREA: h
LOC_PAR: Uusikirkko Vpl.,
LOC_VIL: Toivola.
SGN: 466.
TMP: 1967.

Lapset lauloivat keväällä varikselle:
    2  "Tie varis saappahii, mut älä tie meile.
    3  Meil on leivämurusii, annettavaks siule"
Ja:
    5  Mää varis metsää, älä katso tänneppäi
    6  Mie en taho saappahii, miul o kylliiks kengissäi".
Tämä johtui siitä, että lapset keväisin liian varhain riisuivat avojaloin, jolloin jalat, sääret varsinkin, ahavoituivat ja rohtuivat keväisissä lammikoissa kahlatessa. Näin rohtuneita sääriä sanottiin variksen antamiksi saappaiksi. Miksi juuri varis katsottiin antajaksi, johtui kai siitä, että varhaiskeväällähän linnustossamme ovat varikset enemmistönä. Sitäpaitsi varista yleensä pidettiin ilkeäluontoisena ja pahansuopana muihin lintuihin verrattuna.
Variksesta kerrottiin, että se on rosvo lintumaailmassa. Viljapelloilla aiheuttivat varikset vahinkoa, siksikin niitä vihattiin. Variksille laulettiin saappaista siksi, että laulu oli aina pätevämpi kuin puhe. Laululla kiitettiin, laululla moitittiin. Siksi myös laululla karkoitettiin varikset pois näköpiiristä silloin, kun liian varhain ja usein kieltoja kiertäen, kevät lammikoissa kahlattiin. Uskomuksena nimittäin oli, että ellei varis kahlaamista näe, jos se siis saatiin "lauletuksi" pois, ei sääriin saappaita" tullut. - Tosin ne aina tuli, mutta silloin pääteltiin variksen jostain salaa katselleen, laulusta huolimatta. Laulua laulettiin kehtolaulun nuotilla.