Metadata

COL: Ester Marjamaa
ID: 42157
LOC_AREA: h
LOC_PAR: Uusikirkko Vpl.
SGN: 462.
TMP: 1967.

Koko ikänsä paikkakunnalla, synnyinseudullaan asuneena Anni tunsi metsät synkimpiä korpia myöten. Joku muu saattoi joskus marjamatkallaan eksyä laajaan Saarlahen kuusikkoon, mutta Annin ei tiedetty eksyneen koskaan. Hänellä oli erinomainen suuntavaisto, johon luottaen hänen mukaansa marjaretkelle annettiin taloista nuoremmatkin lapset. - Marja-ajan alkaessa olikin kyläkujasilla joka-aamuisena näkynä pienikokoinen Anni, perässään usein parikinkymmentä lasta koreineen vaeltamassa kohti metsää. Anni oli niin pienikokoinen, että monetkin toisella kymmenellä olevat lapset olivat häntä huomattavasti pitempiä, mutta kukaan ei asettunut vastustamaan Annin ehdotonta määräysvaltaa marjamatkan aikana. - Jo edellisiltana Anni kulki taloissa kokoamassa laumaansa, jonka hän aikoi viedä "ommaa polttopaikkaa". Annilla oli marikot tiedossaan ja todellakin monia "peittopaikkoja" korpien sisällä, jonne kukaan muu ei olisi löytänytkään. - Lapset, eväät ja korit piti olla valmiina aamulla klo 7, jolloin viimeistään oli matkaan lähdettävä, sillä useinkin matka "peittopaikkaan" oli 4-5 km. - Mutta ei Anni koottua laumaansa noin vain metsään vienyt. Ensin piti asettua riviin metsän laidassa olevalle aholle, kasvot aurinkoon päin, heitettävä marja-astiat oikean olan yli ilmaan ja huudettava:
    2  "kippoist kappoist marjoi saamaa. Ylässui, alassui, puolillee vai täys."
Tämä oli taika. Jos marjavasu löytyi "ylässuin" eli pystyasennosta, sai marjastaja korin täyteen. Jos se oli kallellaan maassa, tulisi astia puolilleen marjoja. Mutta "alassuin" eli pohja ylöspäin olevan astian omistaja ei saisi koriinsa kuin "pohjapeitolleen". Viimemainittuja sitten poiminnan aikana Anni piti erikoisesti silmällä, hoputtaen poimimista ja hakien hänelle marjaisia mättäitä. Näin Anni sanojensa mukaan "otti taikaa niskaasi kii, naurattaa." Tästä syystä koki jokainen heittää astiansa niin, ettei se menisi "alassuin". Taitoa oikein kotona harjoitettiinkin, sillä "ylässuin"-korien omistajat saivat marjastaa vapaasti ilman Annin silmälläpitoa, koska Anni uskoi taikaan. - Kun tultiin peittopaikkaan, piti olla ihan hiljaa "ettei suututeta metsä väkkee", sanoi Anni. Ennen poimimista ristittiin kädet ja sitten alkoi ahkera työ siihen asti, kun Anni ilmoitti:
    4  "Nyt hyvä Jumala antaa mei levätä ja syyvvä."
/Käsikirjoituksesta ei ole kopioitu koko numeroa./