|
|
1 |
"Missä on minun tukkini"
|
|
|
|
2 |
"Missä on minu lukkini"?
|
|
| | Hiisi oli jo ihankin kyllästynyt asumaan Koiviston metsässä, jossa se jo vuosisatoja oli perheinensä taloutta pitänyt, suuren kiven onkalossa, siellä se oli elellyt, eukkoineen ja rumine lapsineen. Sillä, kuka vaan metsässä käydessään oli sattunut hiiden pesän läheisyyteen tulemaan niin sille olivat suurisuiset hiiden poikaset rumasti rääkkyneet ja irvistelleet, niin, että sen piti heti karkuun lähteä. Mutta sitten oli vielä yht'äkkiä, tapahtunut maailmassa jotain erikoista, sillä koiviston salmelle oli tullut eräänä päivänä iso laiva, ilman purjeita ja ilman airoja, savu vaan oli torvesta pöyrynnyt. Tuota ihmettä olivat monen kylä väki kokoutuneet rannalle katsomaan |
|
|
|
4 |
"Onpas se laiva, kun kulkee ilman purheita ja airoitta"
|
|
| | ihmettelivät naiset. |
|
|
|
6 |
"Ei se olekkaan laiva, se on Onkari"
|
|
| | sanoivat miehet. |
|
|
|
8 |
"Eipäs, kun höyrylaiva"
|
|
| | sanoivat toiset miehet. |
|
|
|
10 |
"No, jopas on masiina,"
|
|
| | ihmettelivät monen kylän väki (Möllikässä) Koiviston satamassa, kun laiva laski laituriin, ja voi sitä ääntä! jonka tuo laiva päästi |
|
|
|
12 |
"Möö! möö!"
|
|
| | huusi se merkiksi, että oli saapunut. |
|
|
|
14 |
"Ja on ääntä, masiinassa, niitähän tuo ammuu, kuin Pullin Matin lehmä,"
|
|
| | sanoivat naiset taas. Mutta miehet sanoivat että |
|
|
|
16 |
"Niin ne Engelsmannin laivat ovat jo pitkän aikaa ulkomerillä huutaneet"
|
|
| | Ja tuon samaisen huudon kuuli myöskin metsässä asuva hiisi, ja kysyi akaltaan, |
|
|
|
18 |
"Kuulilkos sinä mitään"?
|
|
|
|
19 |
"Kyllä minä kuulin"
|
|
| | vastasi hiiden akka. |
|
|
|
21 |
"Mitä luulet tuon huudon merkitsevän"
|
|
| | sanoi ukko taasen. |
|
|
|
23 |
"Ehkäpä se on tuomio pasuuna"
|
|
| | arveli akka. |
|
|
|
25 |
"Ja sitä se onkin, nyt se Jumala hävittää kohta mämät?? rannikon metsät, kun kerran tuollaisella pasuunalla soittelee, ja meidän on paettava etemmäksi pohjoiseen, sinne missä on aivan pimeätä, että ei se meitä löytäisi"
|
|
| | sanoi hiisi akalleen. Silla Hiidet ja peikot ovat olleet aina hyvin tyhmiä. |
|
|
|
27 |
"Ja nyt toimeen, ja hyvin äkkiä"
|
|
| | sanoi akka, alkaen kasata tavaroitaa, ja huudella lapsiaan. Edestakaisin kiven kolossa juosten se keräsi tavaroitaan kasaan ja huusi, niin että metsä kaikui. |
|
|
|
29 |
"Missä on tukkini?
|
|
|
|
30 |
Missä on lukkini?
|
|
|
|
31 |
Kuka vei sen vipupuun?
|
|
|
|
32 |
"Missä on lapseni kätkyt"?
|
|
| | Hiiden ukko itse, taasen etsi omia tavaroitaan karjuen, niin että rannat raikui, ja ääni kuului kirkolle saakka. |
|
|
|
34 |
"Kukas viepi kurikan?
|
|
|
|
35 |
Kukas kantaa murikan?
|
|
|
|
36 |
Pojat tuokaat tulukset.
|
|
|
|
37 |
Akka vieköön virsunsa!"
|
|
| | Ja sillä tavalla huutaen, meluten, ja tavaroitaan kokoon haalien, muutti Hiisi perheineen pois Koiviston metsistä kuultuaan onkarin huudon ensikerran. Pohjoista kohden niiden nähtiin painaltavan, eikä ne sieltä ole enää takaisin tulleetkaan. Mutta hiiden luola se, on vieläkin siellä metsässä, niistä muistuttamassa. |
|
|
| |
|