j41435
Etelä-Karjala — Koivisto
Mannonen, Ulla
1936
| Nainen joka saa vaikka miten suuresta haavasta veren vuodon lakkaamaan | ||||
| Kuulin täällä kesän pitkin monenkin henkilön kertovan että Kurkelan kylässä on sellainen nainen joka saa sanoilla veren vuodon pysähtymään. Ensimmäisenä kertoi siintä eräs ruumisarkku liikkeen omistaja Järvensivu. Hän oli nimittäin leikannut kätensä sirkkeli sahassa niin että kaksi sormea meni poikki. Werta vuoti tietysti kauheasti. Mies oli kuullut puhuttavan tuosta naisesta. Häntä kutsutaan Kankaanpään Matin Emännäksi. Mies meni puhelimeen ja soitti heti Kankaanpään Matin Emännälle, ja kertoi asian. Laittakaa vaan kääre päälle ei se enään vuoda, sanoi nainen, ja menkää sitten lääkärille että ei pääse tulemaan veren myrkytystä "ja heti kun katsoin käteeni ei siintä tullut tippaakaan verta, sormenpäät olivat vaan valkoiset, kertoi mies, ja lääkärikin ihmetteli kun menin kirkolle, miten ei vuotanut verta vaikka sormet olivat poikki" | ||||
| Sitten kertoi toinen henkilö, se oli nainen Sunin Iitaksi kutsuttu täällä. Hän oli saanut keskoset, ja verenvuoto oli kauhea, ja lääkäri etäällä. Omaiset olivat hakeneet Kankaanpään Matin emännän Kurkelasta, Eikä kestänyt kymmentäminuuttia kun vuoto loppui, kertoi Iita. | ||||
| Minä päätin nyt pyhien aikana etsiä tuon naisen käsiini ja tapsinkin, kysyin onko totta mitä ihmiset hänestä kertovat, ja millä tavalla hän sen tekee? Ainoastaan sanoilla, vastasi Emäntä. Hän on nimittäin vasta siinä neljänkymmenen paikoilla, oleva lihava naisen lyllerö ja leski. | ||||
| Paransin äskettäi erään mustalaisen käden, siltä oli valtimo poikki kun tulipalossa oli satuttanut lasiin verta vuoti kauheasti kun toivat tänne, mutta heti toppasi, kertoi hän minulle. | ||||
| Sanokaa minulle nuo sanat pyysin häneltä keräilen kaikkia vanhoja loitsuja ja taikoja ja lähetän ne Helsinkiin. En voi, vastasi nainen. Olen saanut nuo sanat eräältä jo kuolleelta vanhukselta, Eikä ne sitten enään teho jos niitä jollekin ilmaisisin. Mutta jos Teille niistä maksettaisiin, kysyin. Ei mistään hinnasta maksusta niitä ei ollenkaan saa sanoa, Eikä vanhemmalle itseänsä. Mutta kun minä tulen vanhaksi niin sitte sanon ne jollekin. Mutta jospa ette ennätä kerkiätte kuolla ja viette ne mennessänne hautaan, sanoin. No kaitse on sitten niin määrätty eikä niitä enään tarvita virkkoi nainen. | ||||
| (Uskokaa tai älkää mutta tämä on totta, hän asuu Kurkelan kylässä Koivistoilla,) (Lähettäjä) | ||||
| En voi sanoa teille niitä sanoja virkkoi hän mutta jos leikkaatte kätenne tai jalkanne niin voitte itsenähdä että se lakkaa vuotamasta heti kun minä puoli ääneen lausun nuo sanat, sanoin että en uskalla ruveta koekaniiniksi kun lääkärit ovat niin kaukana. | ||||