j41363
Etelä-Karjala — Uusikirkko Vpl.
Mannonen, Ulla
1936
| Nämät taijat ja loitsut on kirjoitettu muistiin jo 25 vuotta sitten ja oli niiden kertoja silloin 85 vuotias, mutta nyt jo on maannut haudassa yli kaksi kymmentä vuotta, minä olin silloin vielä nuori tyttö, ja vanhemmiltani salassa kirjoittelin muistiin tarinoita ja kummitus kertomuksia, sekä näitä Saara muorin taikoja ja loitsuja ja lääkkeitä. Sillä Saara muori oli kylän silloinen lääkäri, kätilö hieroja kuppari. Eläinlääkäri; ruumiiden pesijä ja taikojen tekijä valistuneemmat sanoivat jo silloin että hän oli noita mutta minusta hän oli mielenkiintoinen henkilö, ja aina valmis auttamaan, olipa henkilö sitten köyhä tai rikas, Sekä harras kristitty muisti aina siunata ääneensä, olipa asia sitten hyvä tai huono. Ja rippikirkkoon mennessä näin hänen aina niin syvään hiiaavan ja pyytävän anteeksi kaikilta tutuilta. Hän oli kotoisin Kristiinan pitäjästä, tullut sieltä silloin kun viimeiset katovuodet olivat Suomessa, siis noin 65 vuotta sitten. Miehensä kertoi kuolleen nälkään mutta hän pani kaksi lastaan kelkkaa ja vähän kerrassa teki matkaa kahden lapsensa kanssa. Ja armeliaat ihmiset aina auttoivat. Päämäränä kertoi Saara olleen Pietarin mutta kun rautatietä ei ollut, täytyi matka tehdä jalkaisin. Sitten keväällä hän saapui kannakselle; täällä rakennettiin juuri Pietari-Riihimäki rataa. Ja tänne siis Saara muorikin jäi, rakensi itsellensä pienen mökin niin pienen että siihen ei sopinut muuta, kuin sänky pöytä penkki ja pieni paikka keskellä lattiaa missä käveli Mutta lapset kuolivat ja niin jäi muori yksin. Me koululapsina kävimme aina lämmittelemässä hänen mökillänsä, talvisin ja minä usein iltaisin, istuin kuuntelemassa hänen tarinoitaan joita kirjoitin muistiin, jättipä muori minulle perinnönkin; kupparin kirveen, jota minä olen säilyttänyt 25 vuotta, mutta koska minusta ei tullut puoskaria, enempää kuin kuppariakaan; lähetän minä sen näiden paperien mukana Suomalaiselle kirjallisuuden seuralle liitettäväksi teidän kokoelmiinne. | ||||