| | Turkin Sodasta. Sen nimi on |
|
| |
Sanoma on Saksanmaalta Saatu
|
|
|
|
3 |
Sanoma on Saksan maalta saatu
|
|
|
|
4 |
Se totisesti tapahtunut on
|
|
|
|
5 |
Ei kahta nuorukaista, ollut yhtee suotu,
|
|
|
|
6 |
Vaan he joutuit kuolehon.
|
|
|
|
7 |
000
|
|
|
|
8 |
Siel Ranspurki kaupunnissa,
|
|
|
|
9 |
Ol kaunis impi vuori neitonen
|
|
|
|
10 |
Se sukujaa ol aatelis herran,
|
|
|
|
11 |
Jota mieli yks meripoikainen.
|
|
|
|
12 |
000
|
|
|
|
13 |
Poika aikoi aviokseen saada.
|
|
|
|
14 |
Sitä neitoa jota ei isä antanut
|
|
|
|
15 |
Maaria lausui kerta isällensä näi.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Suo mun saata sulho toivottu
|
|
|
|
18 |
Mut isä lausui tytöllensä näin,
|
|
|
|
19 |
Sä näjet vielä, sulhos murhatu.
|
|
|
|
20 |
000
|
|
|
|
21 |
Se oli kesä, kukoistukse aika,
|
|
|
|
22 |
Ja linnut ne lauloit lempi laulujansa,´
|
|
|
|
23 |
Kerra istui neito suruissansa
|
|
|
|
24 |
hän tahtoi nähdä sulhoansa
|
|
|
|
25 |
000
|
|
|
|
26 |
Kuin oli aikaa kolme vuotta ollut,
|
|
|
|
27 |
Se poika mailla vierahilla,
|
|
|
|
28 |
Hän kotiansa vihdoin oli tullut,
|
|
|
|
29 |
Ja tahtoi nähdä neidon illalla,
|
|
|
|
30 |
000
|
|
|
|
31 |
Vaan häijy isä oli tiedon saanut,
|
|
|
|
32 |
Hän oli kohta Sulhon tykö kiiruhtanut,
|
|
|
|
33 |
Sai poika raukka kuolon puukosta,
|
|
|
|
34 |
000
|
|
|
|
35 |
Sitten isä käski tyttärensä tulla.
|
|
|
|
36 |
Marian sen oman tyttärensä,
|
|
|
|
37 |
Maria, sun sulhos makaa tuolla,
|
|
|
|
38 |
Mene vielä nyt häntä katsomaan.
|
|
|
|
39 |
000
|
|
|
|
40 |
Häitä saat sä viettää sulhos kanssa.
|
|
|
|
41 |
Kun kotia on hän nyt kulkenu
|
|
|
|
42 |
Ja neito katsoi kauvan, suruissansa,
|
|
|
|
43 |
Kuin sulhon oli isä uhranut.
|
|
|
|
44 |
000
|
|
|
|
45 |
Verta saat nyt viinin sijaan juoda,
|
|
|
|
46 |
Ja häitä viettää iloisesti vaan.
|
|
|
|
47 |
000
|
|
|
|
48 |
Oi isä myös tahtoisin mä kuolla.
|
|
|
|
49 |
Hänen kanssaan yhdessä nukkumaan.
|
|
|
|
50 |
Salli meidät yhteen kirstuun panna
|
|
|
|
51 |
Tään sulhon kanssa kuin olen vannonut.
|
|
|
|
52 |
000
|
|
|
|
53 |
Neito tiesi oman kuolemansa
|
|
|
|
54 |
kuin oli hän tehtä aikonut.
|
|
|
|
55 |
Hän otti puukon kätehensä joka
|
|
|
|
56 |
oli jo sulhon rinnassa.
|
|
|
|
57 |
Ja painoi kohta omaan sydämeensä
|
|
|
|
58 |
Ja vaipui viereen oman sulhonsa.
|
|
|
|
59 |
000
|
|
|
|
60 |
Hurme kuohui huikeasti
|
|
|
|
61 |
silloin Sydämestä nuorukaisien
|
|
|
|
62 |
Veri värjäs punaiseksi sillan (lattian)
|
|
|
|
63 |
molempien kuolevaisien.
|
|
|
|
64 |
000
|
|
|
|
65 |
Musta kirstu ol kun isäl pantiin
|
|
|
|
66 |
Ja murha puukko käteen oikiaan,
|
|
|
|
67 |
Vanhemmille varoitukseks suotiin
|
|
|
|
68 |
Et ei he koskaan kieltäis lapsiaan.
|
|
|
|
69 |
Ranspurkin kirkkoon kuljetettiin
|
|
|
|
70 |
nuoret uhrit sisälle ja siellä siunattiin.
|
|
|
| |
|