Metadata

COL: Jalmari Mäklin
ID: 41078
LOC_AREA: f
LOC_PAR: Mäntyharju.
SGN: KT 370:22.
TMP: 1966.

Hieroja, kuppari Eriikka oli toista maata kuin Värmiskä. Hän oli kova puhumaan ja saattoi juttuunsa lisätä omiaankin "lipokasta "liukastukseksi". Muutenkin Eriikka oli ruumiillisesti rotevampi kuin Värmiskä ja nuorempi. Hän oli noin neljänkymmenen ikäinen, kun ensikerran hänet näin Mäntyharjun pitäjän Kuortin kylässä enoni Kalle Erolan torpan tuvassa hyppivän tikkuristiä kahden lattialle ristiin asetetun pääreen päällä ja vanhaaloikkoa niin, että hyvin kehittyneet lanteet ja rinnat hyllyi ja pitkä, kastanjanruskea tukka valtoimenaan hartioille hulmahteli.
Eriikka oli kuulemani mukaan voimakas hieroja, jonka hieromisesta sanottiin:
    3  "Vaikeroi ja kipristelee se Eriikaan kourissa riskimpikin mies."
Eriikkaaa haettiin myös lapsenpäästö tapauksiin ja osasi hän senkin taidon. Eräästä tälläisesta tapauksesta, jossa hän oli tehnyt taikoja, kerrottiin, lieneekö tottai vai valetta: Lapsen jo synnyttyä oli Eriikka hoidellut synnyttäjää ja kädellään painellut synnyttäjän häpyhuulia, ottanut saunan kiukaalta kiviä (saunassa kun olivat) ja samalla kun toisella kädellään likisteli noita jo mainituita huulia lähemmäksi toisiaan, toisella kädellään nakkeli kiukaalta ottamiaan kiviä saunan parvelle (maltaiden kuivatus parveen) ja hokenut:
    5  "Painu paha paikalles, mulkun verran reikää vain!
    6  Äl oo reuhka rempallas, oo kuin vingerpori."
Eriikka oli pidetty vieras talossa nin kuin torpassakin, ehkä iloisen, välittömän luonteensa takia. Mielellään hänen sutkauksiaan kuuntelivat emännät ja isännätkin ja parasta suuhunpantavaa hänelle tarjottiin, vaikka ei sillä kertaa mitään tehtävää hänelle sattunut olemaankaan.
Eriikka oli tietääkseni yksinäinen eläjä ja asuntopaikka hänellä oli Hartolan pitäjän Nipulin kylässä.