Palmusunnuntai aatto oli n.s. virpolauvantai jolloin käytiin kylällä virpomassa alkaen varhain aamulla, että ennättäisi ensimmäiseksi. Kun virpoja tuli taloon virpoi hän ensin emännän ja isännän ja sitten muut talossa olevat aikuiset. Virpavitsat olivat kaksihaaraisia pajunvitsoja jotka käärittiin ripsureunaisiksi leikatuilla paperikaistaitta. Koristeiksi niihin laitettiin erivärisistä papereista tehtyjä ruusukkeita pyörylöitä rypytettyjä paperinauhoja ym. tekijän kekseliäisyyden ja mielikuvituksen mukaan. Joskus käytettiin aivan paljaitakin pajunvitsoja kunhan niissä vain oli "lampaita" (= pajunkissoja) varsinkin silloin kun koristellut vitsat sattuivat loppumaan kesken. Jotkut ilkimykset olivat käyttäneet koristeina sellaistakin kuin vanhan turkkinahan palasia, sarkahousun kappaleita ym. (Ne olivat harvinaisia) Virpalukuna luettiin esim. näin.
3
Miepä virvov vitsallain
4
tuoreeksj terveekjs tuluvaav vuotee.
5
teillev vitjsa miullen kakkara"
Huom! Emääntää virvottaessa sanottiin "kakkara mutta multa, esim. miesväkeä virvottaessa sanottiin "raha" tai vain "palkka". Toinen luku:
7
Virpoo varpoo,
8
tuoreekjs terveeksjs
9
tuluvaav vuotee,
10
teillev vitsa miulen kakkara", (raha).
Mutta olipa ilkeämielisiäkin muunnoksia virpaluvuista olemassa. Esim.
12
" Virpoo varpoo, tuoreekjs tiineekjs
13
tuluvaav vuotee hein'ajaks saunaa."
Vitsa annettiin sitten virvottavalle joka talletti sen ikkunan yläkamanan päälle vuorilaudan väliin tyvestään, latva ylöspäin jossa ne saivat olla koristeina yli pääsiäisen.
Pääsiäislauantaina kiertelivät virpojat "luonnossa" maksettavia palkkojaan keräämässä. Tällöin he saivat emänniltä piirakoita (pääsiäislauantai oli piiraiden paistopäivä) leipää, voita, myöhempinä aikoina vehnästäkin ym. hyvää. Rahana maksettava palkka annettiin heti virpomisen tapahduttua käteen. Näin köyhien mökkien ja loisien lapset kokosivat vähän parempaa suuhunpantavaa pääsiäispyhiksi. Sillä kesällä talvenvaraksi kootut pienet säästöt ennättivät pääsiäiseen mennessä huveta melko olemattomiin kuten sananparsi:
Kierätorstaina (kiirastorstai) vietiin aamulla rukit aittaan sillä silloin ei sopinut enää "keträtä". Kierätorstaina pestiin tuvat perusteellisesti ja tehtiin muut siivoustyöt.
Pitkäperjantai oli suuri juhlapäivä jolloin ei sopinut tehdä muuta työtä kuin aivan välttämätöntä kuten karjaruokinta ja hoito. Silloin ei saanut huutaa, meluta eikä leikkiä eikä käydä kylässä. Oli pukeuduttava mustiin tai harmaisiin vaatteisiin. Ei sopinut myöskään käsitellä mitään teräaseita eikä työkaluja.
Virpominen jatkoa Joskus virpomisen tiimoilta mentiin ilkivaltaisuuksiinkin. Viime vuosisadan jälkipuoliskolla oli paikkakunnallamme elänyt kuuro mies, Pekkinen nimeltä. Tämän mökkiin olivat kylän nuoret miehet kerran virpalauantaita vasten yöllä "virpomaan", vieden virpovitsakseen kaatamansa ison näreen oksineen Kun ovi ei ajan tavan mukaan ollut yöllä lukittu pääsivät he vaivatta sisään ja vetivät tuomansa nareen tyvi edellä (= myötäsukaan) tupaan ja jättivät siihen Mutta sitä oli vaikea "vastasakkaan, = latva edellä saada pois sillä se oli ollut niin iso ellä latvapuoli jäi vielä pihalle kun tyvi oli mokin?? peräseinässä asti.
Kerrottakoon vielä yksi tapaus virpomisen yhteydessä tapahtuneista vallattomuuksista. Äitini?? nuoruuden aikoina oli paikkakunnallamme eräs Partinenniminen mies jolle oli omituisten elämäntapojensa vuoksi annettu liikanimi "Rokelo". Hän oli käynyt vielä aikuisena ollessaan virpomassa ja koristanut vitsansa vanhan turkinahan palasilla??. Ja sitten pääsiäislauantaina oli hän käynyt palkkojaan pyytämässä sellaisistakin taloista, joissa hän ei ollut käynyt virpomassakaan. ja näillä matkoillaan jos hän sattui tulemaan taloon silloin kun talonväki oli syömässä, kävi hän pöytään ilman muuta pyytämättä käskemättä ja söi mahansa täyteen.
The similar poems were computed automatically using an optimized weighted
alignment algorithm
(Janicki, 2022)
on sequences of verses.