Metadata

COL: Eino Mähönen
ID: 40988
LOC_AREA: j
LOC_PAR: Kitee,
LOC_VIL: Riihijärvi.
SGN: KJ 41:16905.
TMP: 1957.

Koskee entisaikoja.

Kosinta

Kosinnan suoritti n.s. "kosiimies", (=puhemies) Hän saapui joko sulhasen kanssa tai joskus yksinkin morsiamen kotiin ja esitti asiansa tytön vanhemmille kehuen sulhasen varallisuutta, hyviä luonteenominaisuuksi työtaitoa ym. varsinkin jos sulhanen oli kauempaa, ettei häntä tunnettu morsiamen kotona oli kosiamiehellä kiusaus liioitella sulhasen rikkautta ym. hyviä puolia. Kerrankin kun tytölle tuli tuntemattomat kosijat oli tyttö kysynyt m.m. paljonko sulhasen kotitalon navetassa on karjaa? Oli kosiomies vastannut:
    4  "Siellä on yks hännähuiske."
Myöhemmin kävi ilmi, että k.o. navetassa oli vain yksi lehmä, siis yksi "hännän huiskuttaja".
Puhemieheksi valittiin joku isäntämies yleistä arvonantoa nauttiva tai tai?? muuten joku hyvän suullisen esitystaidon omaava mies. Puhemiehen palkka oli kaksitoistataskuinen paita.
Oli tavallista, että myöskin kosittavan virheitä ja ruumiinvikoja kuten heikkonäköisyyttä koetettiin salata ja siten pettää kaempaa tulleita kosijoita. Kun saatiin tieto kosijoiden tulosta, kätkettiin lattian rakoon esim. silmäneula ja paikka neuvottiin tarkasti kosittavalle josta tämä sitten kosijoiten paikalla-ollessa "löyti" joten kosijat saivat huomata kuinka tarkkanäköinen kosittava oli kun noin vain löysi silmäneulan lattianraosta. Kerran oli morsiamen heikkonäköisyys paljastunut kosijoille hauskalla tavalla. Kun kosijat istuivat tuvan pöydässä nauttimassa talon tarjoamaa kestitystä, olivat kosijat tämän lisäksi nostaneet mukanaan tuomansa isomahaisen viinapullon pöydään, kun morsian sattui katsahtamaan pöytään ja huomasi pullon, ollen hyvin heikkonäköinen luuli sitä kissaksi, heti hän tempaisi uuninnurkasta hiilikepin kiiruhti pöydän luo häätämään kissaa kalahuttaen kepillä kissaksi luulemaansa pulloa ja lausahti:
    8  "Kisama kasaman poika lähetkös siitä vieraiden ruokia syömästä.
Pullo helähti kepiniskusta rikki ja se oli tietysti tytölle katkera pettymys, sillä täten paljastui kosijoille tytön heikkonäköisyys.
Tuppikosinta oli tapahtunut siten, että kosijoita odottava tyttö oli mennyt sunnuntai-aamuna kirkkomäelle (jonne oli tietysti kokoontunut myöskin kosijoita) tyhjä tuppi vyöllä ja lausunut kovalla äänellä:
    11  "Tässä on tytöllä tuppi tyhjä, ken tähän tuppeen tuppovaa."
Sen jälkeen olivat kosijat saaneet mennä koettamaan puukkoansa tytön tuppeen ja se, jonka puukko parhaiten sopi tytön tuppeen, sai tytön morsiamekseen.
Kun tytön vanhemmilta oli saatu myönteinen vastaus, kysyttiin muodon vuoksi myöskin tytön mielipidettä, joka useimmiten oli sama kuin vanhempienkin. Sitten seurasi kihlojen antaminen. Kihloina käytettiin usein rahaa, (kultaraha suosituin), silkkisiä vaatekappaleita kuten pää- ja hartiahuiveja, koruesineitä kuten rintasolkia, rannerenkaita ym. Kosijoitten varallisuuden ja yhteisk. aseman mukaan. Kihlaesineistä ei morsian saanut sanoa kiitoksia antajalle. Lahjoja morsiamen omaisille ei tiettävästi (ainakaan tapa ei ollut yleinen) annettu.
Kun sulhanen vei morsiamensa kotiansa katsomaan sanottiin hänen olevan "multia katsomassa".