j40880
Länsi-Inkeri — Narvusi
Lyytinen, Rakel
1940
ELÄMÄKERTATIETOJA kertojasta |
||||
| Mutta aikoessani Narvassa verrata näitä vastakohtien maailmoja toisiinsa, jouduin äkkiarvaamatta aivan omalaatuiseen maailmaan. Jouduin sattumalta Jäänin linnan läheisyydessä elävän inkeriläisnaisen Valpuri Marisen kotiin. Valpuri Marinen on aikoinaan paennut rajan takana olevasta Venan kylästä kalastajaveneen pohjalla neljän pienen tyttärensä kanssa ensin Lavansaarelle ja sieltä päässyt tämän ystävällisen näköisen kaupungin suojiin. Täällä hän on järjestänyt elämälleen uudet muodot. Hyvin hän näyttää voivan. Hänellä on siisti kaupunkilaiskoti, josta ei mukavuuttakaan puutu. Tyttärensä hän on täällä kasvattanut suuriksi ja 63 ikävuodestaan huolimatta hän on täynnä tarmoa ja työhalua. Hän käykin vielä säännöllisesti tehtaassa ansaitsemassa jokapäiväisen leipänsä. Tässä kodissa on jäljellä jotain samasta patriarkaalisuudesta, tuosta ikivanhasta kotikulttuurista, mitä vielä tapaa rajakarjalaisissa talonpoikaistaloissa. Perheen vanhin jäsen on täälläkin kaiken keskipiste. Hän istuu nojatuolissa työpäivän päätyttyä ja koko perhe näyttää hyvin viihtyvän siinä hänen ympärillään - tyttäret, vävy, lastenlapset. Oudon liikuttavalta kaikuu runopukuinen suomenkieli tässä ympäristössä - siihen sekaantuvat läheisen kreikkalaiskatolisen kirkon kellojen sumeat lyönnit, pihalla telmivien vilkkaitten eestiläislasten iloinen puhelu. Tämä inkeriläisleski on vilpittömän iloinen saadessaan kertoa elämänsä vaiheista, niistä ajoista, jolloin hän Venan kylässä eessälaulajana johti kylän naisten laulua, elämänkokemuksistaan. Hän kysyy haluanko kuulla hänen oman laulunsa. | ||||