JR 40779

j40779
Etelä-Savo — Sulkava
Luukkonen, Vilho
1936

Metadata

COL: Vilho Luukkonen
ID: 40779
INF_CTX: Kaarlo Himanen, työmies, s. 1903.
INF_NAME: Kaarlo Himanen
LOC_AREA: f
LOC_PAR: Sulkava,
LOC_VIL: Kaartilankoski.
SGN: KRK 81:21.
TMP: 1936.

Kaarlo ja Kerttu
     2  Nyt alan taaskin laulella, muutaman rivin kirjoittaa.
     3  Kun rakkauuden takia on tullut kahden kuolema.
     4  000
     5  Se Saksalainen maalari, mahtava taidesankari.
     6  Se oli Kaarlo nimeltään siivo ja nuori ijältään.
     7  000
     8  Vaik oli taide maalari, niin tunnodon oli kuitenkin.
     9  Ei omatunto soimannut et oli neidon surmannut.
     10  000
     11  Kaarlo oli jäänyt pieneksi ja vanhemmiltaan orvoksi,
     12  hän asui setänsä talossa ja harjoitteli taitettaan.
     13  000
     14  Setänsä tytär ainoa, kaunis kuin kukka kedolla.
     15  Se oli Kerttu nimeltään, seitsemäntoista ijältään.
     16  000
     17  Neidon nuoren rinnassa syttyi rakkaus palamaan,
     18  niin että liidon vannoivat ja sydämet yhdeen sulkivat.
     19  000
     20  Se oli hetki todella, niin juhlallista laatua,
     21  kun Kaarlo kultasormuksen, sai painaa Kertun sormehen.
     22  000
     23  Se ilta oli ihana kun Elberg virran varrella,
     24  Kaarlo ja Kerttu käveli ja onnestansa he iloitsi.
     25  000
     26  Valan he hellän vannoivat, nimessä pyhän taivahan,
     27  ettei heitä erota elämä eikä kuolema.
     28  000
     29  Sinua tahdon rakastaa ilon ja surun aikana.
     30  Sielluni luokses halajaa, haudankin kylmään povehen.
     31  000
     32  Nyt Kaarlo vasten rintaansa sai painaa armaan Kerttunsa,
     33  sen Elberg virta totistaa ja taivaan tähdet vahvistaa.
     34  000
     35  Niin Kaarlo vannoi Kertulle, viattomalle neidolle,
     36  oi minun oma Kerttuni, mun osani, mun onneni.
     37  000
     38  Vaan rakastiko todella, Kaarlo näin nuorta Kerttua.
     39  Niinkun hän oli luvannut, lehmuksen alla vannonut.
     40  000
     41  Kaarlo nyt kauvaksi matkusti ja opintojaan harjoitti.
     42  Kerttu se yksin huokaili, oi, koska tulee Kaarloni.
     43  000
     44  Kaarlo se valansa unhoitti, ei muistanut lupaustaan.
     45  Ei ei tule enää kirjeitä Kaarlolta hällen yhtäkään.
     46  000
     47  Nyt Kertun suru eneni, kun isä hälle saneli,
     48  sinulla ompi sulhanen, on poika nuori ja herttainen.
     49  000
     50  Kerttua suru vaivasi, hän yötä päivää kaipasi
     51  rakasta Kaarloansa, vaan turhat oli toivehet.
     52  000
     53  Kaino kun oli tunteiltaan ei voinut mitään vastata,
     54  niin uuden liidon solmisi, vaikka vanhaa aina kaipasi.
     55  000
     56  Nyt vuosi oli kulunut, kun Kaarlo oli vannonut,
     57  Kerttua aina rakastaa ja omaksensa omistaa.
     58  000
     59  Hää päivä oli huomenna, Elberg virran varrella,
     60  taas Kerttu yksin käveli ja liittoansa muisteli.
     61  000
     62  Hän näki siinä sen lehmuksen ja muisti sen siimeksen,
     63  johonka Kaarlon kanssa istahti ja valan kalliin solmisi.
     64  000
     65  Hän näki siinä lehmuksen, sen Elberg virran rannalla,
     66  Kerttu taas käveli ja liittoansa muisteli.
     67  000
     68  Silmänsä vallan pimeni, kun liittoansa muisteli,
     69  Oi, menisinkö toisellen, kun lupasin jo Kaarlolle.
     70  000
     71  Vai olisiko pettäjä, vaik jäin yksin suremaan.
     72  Häntä tahdon rakastaa, ei eläissä, vaan kuollessaan.
     73  000
     74  Puistossa Kerttu käveli ja poissa yksin armaastaan,
     75  sillalta jokeen hyppäsi ja aallot hänen hautasi.
     76  000
     77  Näin päätti Kerttu päivänsä, näin hän vietti häidänsä.
     78  Sen teki Kaarlon kavaluus, sydämen häijy ylpeys.
     79  000
     80  Kaarlokin saapui kaupungiin, kuolleena Kertun huomasi,
     81  vaan mitään hän ei välitä, hällä sydän kovempi kiveä.
     82  000
     83  Sormus oli myöskin sormessa jonka oli saanut Kaarlolta.
     84  Sen Kaarlo kyllä huomasi, kun Kertun silmiin katseli.
     85  000
     86  Vaan se ei häntä liikuta, sillä sydän kiveä kovempi on,
     87  hän iloa rupesi hän etsimään ja irstaisesti elämään.
     88  000
     89  Oli taas ihana, kun Kaarlo kotonaan käveli,
     90  muistellen ilopaikkojaan ja entisiä aikojaan.
     91  000
     92  Hämmästys hänen valtasi jo tuhansia kertoja,
     93  eräässä tanssisalissa kuristivat uhrinsa.
     94  000
     95  Nyt nuoret teitä minä opetan, ennenkun lauluni lopetan,
     96  että älkää ketään pettäkää ja surun valtaan jättäkää.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems

JR 19243 33 %
JR 75249 25 %
JR 75243 25 %
JR 18896 23 %
JR 27772 18 %
JR 07676 11 %