| |
Surulaulu Vironlahdella 27 pv Elokuuta vuonna 1884 tapahtuneesta murhe näydelmästä
|
|
|
|
2 |
Ootko kuulla mainittavan sen Vironlahden Noposen.
|
|
|
|
3 |
Joka murhan hirmuisen, teki kahden kertaisen.
|
|
|
|
4 |
Mainitun vuoden ajalla, juuri tällä tavalla,
|
|
|
|
5 |
kun nyt alan kertomaan hänen konnan konstiaan.
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Se oli poika pohatan, ylpiän ja rikkahan.
|
|
|
|
8 |
Näin verkkoihinsa viedellen, kietoi nuoren neitosen.
|
|
|
|
9 |
Näin naimaliidon ehdolla, narrasi noin neitosta.
|
|
|
|
10 |
Viekkahasti rakasti ja tytön raskaas makasi.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
Nyt kuulla saivat vanhemmat poikansa naima asiat.
|
|
|
|
13 |
Tanel sitä tarkasti ja äiti siitä nuhteli.
|
|
|
|
14 |
Kuinka sä aiot itsellees, serkkuaasi vaimokses.
|
|
|
|
15 |
Tämä meidän mielestä, on sulle aivan kelvodon.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Poika tutkii tekoaan ja ajattelee armastaan.
|
|
|
|
18 |
Kuinka tuosta eron saan, maailmassa en milloinkaan.
|
|
|
|
19 |
Vaan piru mielen pimitti ja eron hälle nimitti,
|
|
|
|
20 |
muutti mielen murhaamaan, nyt ennen rakastettuaan.
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
Hän otti sitten omenan ja myös nuoran mukahansa
|
|
|
|
23 |
ja hiipi hiljaa naapuriin missä jo rauhassa levättiin.
|
|
|
|
24 |
Hän heti siellä herätti, armaansa kun lepäsi,
|
|
|
|
25 |
ulos kutsui kultansa kävelemään kansansa.
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Kuu silloin maita valasi ja tähdet paistoi kirkaasti,
|
|
|
|
28 |
kun kulkivat he pellolla armahasti puhellen,
|
|
|
|
29 |
siellä kävivät he istumaan niinkuin armaat ainiaan,
|
|
|
|
30 |
toisiansa suudellen vielä hetken viimeisen.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Poika antoi armaalleen, omenansa kätehen,
|
|
|
|
33 |
jota neito ilossaan aikoi käydä nauttimaan.
|
|
|
|
34 |
Kun ensikerran haukkasi niin nyrkillänsä paukkasi,
|
|
|
|
35 |
tää poika häjy omenan, sen tytön suuhun kokonaan.
|
|
|
|
36 |
000
|
|
|
|
37 |
Sitten heti sukkelaan kietoi nuoran kaulahan,
|
|
|
|
38 |
perästänsä veteli, näin kultasensa kuoletti.
|
|
|
|
39 |
Sitten uhri karitsan hän nosti aitaan riippumaan,
|
|
|
|
40 |
itse iloisenna vaan, meni sitten kotiaan.
|
|
|
|
41 |
000
|
|
|
|
42 |
Vaan heti huomen aamunna, löytettiin hän kuolleena.
|
|
|
|
43 |
Nyt kylän kansat kokontui, katsomaan ja kauhistui,
|
|
|
|
44 |
kuinka nuori neitonen on hirttämällä murhattu.
|
|
|
|
45 |
000
|
|
|
|
46 |
Nimismieskin nopolaan, tuotiin murhaa tutkimaan.
|
|
|
|
47 |
Ei kiini saatu murhaajaa kun totistusta yhtäkään,
|
|
|
|
48 |
ei saatu murhaan hirveään.
|
|
| | Viimeisiä säkeistöjä ei kertoja muista, mutta muistaa että niissä kerrottiin että murhaaja Noponen, lähti omantunnon syyttämänä, karkuteille kotoaan ja siitä viranomaiset arvelivat häntä syylliseksi murhaan ja alkoivat etsiä häntä. Sitten kevättalvella saatiin kiini ja vankittiin. Ja Noponen oli tunnustanut tekonsa. Ja hänen tunnustuksensa jälkeen on kai tämä lauluruno "arkiveisu" sepitetty. |
|
|
| |
|