| |
Kaatuneen morsian
|
|
|
|
2 |
Kävi kylmästi pohjolan tuuli,
|
|
|
|
3 |
oli taivaalla tähtinen yö;
|
|
|
|
4 |
Tuhat helmeä hangella kiilsi,
|
|
|
|
5 |
oli jäätävä pohjolan yö.
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Minä soittoa kummaa kuulin,
|
|
|
|
8 |
vaan vienosti soinut se ei;
|
|
|
|
9 |
Ne sävelet oli kuoleman kylmät,
|
|
|
|
10 |
jotka armaani minulta vei.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
Se pauketta tykkien oli,
|
|
|
|
13 |
sota torvet kun tahtia löi,
|
|
|
|
14 |
Tuoni silloin mun armaani kaatoi,
|
|
|
|
15 |
jota muistan päivin ja öin.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Vielä muistan kun luotani läksit,
|
|
|
|
18 |
synnyin maatasi puolustamaan;
|
|
|
|
19 |
Sieltä kerran kun takaisin palaan,
|
|
|
|
20 |
käyn sinua omistamaan.
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
Vielä lähtiesäs keld.?? kihlasit mun,
|
|
|
|
23 |
kultarenkaalla kauniilla;
|
|
|
|
24 |
Sanat kuulin kuutamo yössä,
|
|
|
|
25 |
ei tarvitse epäillä mun.
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Sitten odotin viikkoja monta,
|
|
|
|
28 |
koska armaani tavata saan;
|
|
|
|
29 |
Koska uudelleen heilani saan,
|
|
|
|
30 |
ja levätä rinnoillaan.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Vaan luokseni ketään ei tullut,
|
|
|
|
33 |
kirjeen vaan mailmalta sain;
|
|
|
|
34 |
Ilomiellä sen avasin ja luin,
|
|
|
|
35 |
vaan murheella suljen sen taas.
|
|
|
|
36 |
000
|
|
|
|
37 |
Ei sanoja paljon siinä ollut,
|
|
|
|
38 |
kuusi kirjainta ainoastaan;
|
|
|
|
39 |
Vaan kirjeen päällä oli risti,
|
|
|
|
40 |
joka sai minut vaalenemaan.
|
|
|
|
41 |
000
|
|
|
|
42 |
Sitten kuulin minä sydämeni ääntä,
|
|
|
|
43 |
käyn katsomaan kaatuneita,
|
|
|
|
44 |
Sen huomasin, ja kohta tunsin,
|
|
|
|
45 |
olen kihlattu kaatuneelle.
|
|
|
| |
|