Metadata

COL: Arvi Lonkainen
ID: 40188
INF_CTX: Hilda Väistö, pienviljelijän vaimo. S. 1899. Kuullut Maria Auviselta, s. 1869 Ruskealan Kontiilahdesta.
INF_NAME: Hilda Väistö
LOC_AREA: j
LOC_PAR: Kontiolahti,
LOC_VIL: Anttola.
SGN: KT 268:126.
TMP: 1954.

Kansan ballaadi

    2  Ootkos kuullut veikkosein
    3  tuon Virolahden Noposen
    4  joka murhan hirmuisen
    5  on tehnyt kahden kertaisen
    6  000
    7  Hän viime kesän ajalla
    8  ja juuri tällä tavalla
    9  kun nyt alan kertomaan
    10  tuon hänen konnan konstejaan.
    11  000
    12  Tuo poika oli pohatan
    13  ylpeän ja rikkahan.
    14  Hän suostui köyhään neitoseen
    15  ottaakseen hänet omakseen.
    16  000
    17  Näin naimaliiton ehdoilla
    18  viekoittel' hänet verkkoonsa
    19  makasi hänet raskahaks'
    20  noin käytti köyhän neitosen.
    21  000
    22  Isänsä kun kuulla sai
    23  poikansa naima-asian
    24  isänsä tuosta nuhteli
    25  ja Tanelia tarkasti.
    26  000
    27  Miksis' sä köyhää rakastat
    28  kun itse ollaan rikkahat
    29  se meidän mielestämme vaan
    30  on sulle aivan kelvoton.
    31  000
    32  Poika siitä miettimään
    33  mitenkä hänestä eron saan
    34  ma enää ollenkaan
    35  maailmassa milloinkaan.
    36  000
    37  Piru mielen pimitti
    38  ja eron hälle nimitti
    39  muutti mielen murhaamaan
    40  tuon ennen rakastettunsa.
    41  000
    42  Poika otti omenan
    43  ja nuoran kansa käteensä
    44  Hiipi hiljaa naapuriin
    45  jossa jo rauhassa levättiin.
    46  000
    47  Armaansa kun lepäsi.
    48  niin heti hän sen herätti.
    49  Kutsui ulos kultansa
    50  kävelemähän kanssansa.
    51  000
    52  Nyt vielä hetken viimeisen
    53  he yhdessä siel' olivat
    54  rakkahasti puhellen
    55  niinkuin armaat ainakin.
    56  000
    57  Poika otti omenan
    58  ja antoi neidon kätehen
    59  jota neito iloissaan
    60  nyt aikoi käydä nauttimaan.
    61  000
    62  Ensikerran kun haukkasi
    63  niin nyrkillänsä paukasi
    64  tuo poika häijy ilkeä
    65  sen neidon suuhun kokonaan.
    66  000
    67  Heti silloin sukkelaan
    68  hän kietoi nuoran kaulahan
    69  perästänsä veteli
    70  noin kultasensa kuoletti.
    71  000
    72  Heti huomenaamuna
    73  löydettiin hänet kuolleena
    74  Tuo uhrilammas laupias
    75  aidassa kiini riippuvan.
    76  000
    77  Kansaa tuli katsomaan
    78  murhaaja myöskin uhriaan.
    79  Ei murhaajaa kiin' pantuna
    80  kun isänsä hänet takasi.
    81  000
    82  Vaik' isänsä hänet takasi
    83  niin pois hän mailta karkasi.
    84  Vielä kosto laivahan
    85  hänetkin kerran saavuttaa.
    86  000
    87  Jumala kaiken maksaja
    88  ei jätä häntäi palkatta.
    89  Ma sanon teille teitille
    90  kaikille suomen neiteille
    91  ei suostua salavuoteille
    92  ei köyhille ei rikkaille.
    93  000
    94  Sen seuraus on kamala
    95  kun sitä aina kuulla saa.
    96  Ei ijäisesti ilkiään
    97  hämmennytte häpiään.
Loppu.
Tämän laulun sävelen muistaa emäntä Hilda Väistö. Osoite: Anttola.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems