| | Tavatessani kerran Rantsilan kirkon kylässä, eräässä kahvilassa paljon puhutun Haapavetisen Viina Matin. Matti istui suuren mies joukon keskellä, ja selitti mieli piteitään tämän mailman menosta. Siihen joukkoon tuli sitten lisäksi silloista kunnan johto miehistä eräs, ja hänen sekä Matin puheet ei käyneet yhteen, pahentui Matti tästä, ja yritti runoilla henkilöstä, mutta tämä läksi heti pois, Matilla kun oli se ominaisuus, että hän epämielyttävästä lausui rivoja runoja, ja oli niin kuin hän olis tiennyt paljastaa toisesta tällöin kaikista arimmat kohdat, ja heikkoudet. Kun Matilta kysyttiin että miksi hän aina niin rivoja runoja haluaa lausua niin hän vastas "Eihän hän mitä halua, itse hän te halualle, Hyvästä oikeasta runosta ette maksa mitään, rivosta runosta maksatte." Asia oli ollut niin, että jos oli toiselle ihmiselle vihaa tai kaunaa, niin meni Matin luo väki joukossa ja supisi tämän korvaan lausu tuosta runo, ja samalla antoi rahan niin kohta rupesi runoa tulemaan katkeamattomana virtana. Nyt saattoi henkilö jota runo kosketteli vuorostaan antaa rahan, ja käskeä joko lopettaan tai lausumaan siitä joka oli palkannut hänestä lausuun. Tässä syy runojen rivoudesta. Myöskin kun Matin seura piiri ihmiset oli henkiseltä tasolta sellaisia ettei heilta voinut muuta siveellisyyttä odottaakkaan. Harvoin ja ali arvioiden suhtausi korkeampi tasoinen henkilö häneen, ja jos niin olis ollut niin voi miten jaloja runoja häneltä olis syntynyt. Mutta häntä ei tällaiseen uskottu Kerran häntä on pyydetty lausuun runo jossain juhlassa, ja siinä on havaittu että miehellä on jalompiakin aatteita. |
|
|
|
2 |
Jos sulla herää hengessäs,
|
|
|
|
3 |
intoa, iloista mieltä.
|
|
|
|
4 |
Kosketa sydän lämmölläs,
|
|
|
|
5 |
Suomea, suloista kieltä.
|
|
| | Kun Matilta oli kysytty että miksi ei ole ottanut emäntää oli vastaus |
|
|
|
7 |
Lempi palaa sydämmessä,
|
|
|
|
8 |
luonto vapaa rakastaa
|
|
|
|
9 |
Sääty rajaa säästämättä
|
|
|
|
10 |
tuo on tunnustamatta.
|
|
|
|
11 |
Mä nainut oisin aikaakin,
|
|
|
|
12 |
ja akan sorjan saanut.
|
|
|
|
13 |
Mutt' pahuus toki paiskasi, sun
|
|
|
|
14 |
sääty rajan taka.
|
|
|
|
15 |
Siksi,
|
|
|
|
16 |
Ikävä on täältä lähteä,
|
|
|
|
17 |
kuolemalle.
|
|
|
|
18 |
Hedelmätä jättämättä,
|
|
|
|
19 |
mailmalle.
|
|
|
|
20 |
000
|
|
|
|
21 |
Viina Matilla on viisas pää,
|
|
|
|
22 |
jota mailman höpsät ei nää,
|
|
|
|
23 |
on uskollinen uljas luonto,
|
|
|
|
24 |
sopu soinnussa sorja muoto.
|
|
| | Lapuan liikkeen aikana liikkeen mieliset oli Matilta tahtoneet runoja, ja lie Matti niitä joitain tehnytkin, koska hän sitten katumoisaan tästä sanoo, itsestäänki hyvin ankarasti. |
|
|
|
26 |
Minunki mielivikaiset pirut,
|
|
|
|
27 |
paulahan panivat,
|
|
|
|
28 |
tosi miehen toimittivat,
|
|
|
|
29 |
valheellansa vaaran tielle,
|
|
|
|
30 |
palveluksehen paheen annoin
|
|
|
|
31 |
aivan arvoisan nimeni
|
|
| | Lento kone ei ollut Matin mieleen, kerran häntä lennatettiin, ja han antoi siitä seuraavan arvostelun. |
|
|
|
33 |
Lento kone lemmon luoma,
|
|
|
|
34 |
sota kiihkon synnyttämä,
|
|
|
|
35 |
nousi pilvien tasolle,
|
|
|
|
36 |
teki surman silmukoita
|
|
|
|
37 |
myt en suosinut noita
|
|
|
|
38 |
kuperkeikkoja kovia.
|
|
|
|
39 |
Karjahtelin kauheasti
|
|
|
|
40 |
luulin loppuni tulevan
|
|
|
|
41 |
hajoavani hajalle jott'ei
|
|
|
|
42 |
saateta kokohon kirkko maalle
|
|
|
|
43 |
vietäväksi.
|
|
| | Itsestään hän on lausunut |
|
|
|
45 |
Luodessansa luoja laittoi
|
|
|
|
46 |
ihmis järjen jänteväksi,
|
|
|
|
47 |
kyvyiltänsä kykeneväksi.
|
|
|
|
48 |
Minä ihminen ipana,
|
|
|
|
49 |
maan matonen avuton,
|
|
|
|
50 |
Ehdin täällä elonaikaan,
|
|
|
|
51 |
kiusotella kiukutella,
|
|
|
|
52 |
pahain painoin alla
|
|
|
|
53 |
mitä päälleni tulevi
|
|
|
|
54 |
eteheni on asetettu.
|
|
| | Joka Matin suututti leppymättömästi, ei jäänyt ilman pilkka runoa, hänestä sen lausui, jos ei yleisön kuullen niin yksin. |
|
| | Sellainen vasten mielinen Matille on ollut joku jonka nimeä en varmuudella tietä, mutta Matti mainitsee hänta Aakoksi. |
|
|
|
57 |
Keskellä kirkko mäkeä,
|
|
|
|
58 |
meni kaksi ihmis lasta,
|
|
|
|
59 |
Koiras ja naaras, synnin
|
|
|
|
60 |
tekoon synkeään.
|
|
|
|
61 |
Aakosta tulee huppana,
|
|
|
|
62 |
Viinalan piikaa kuppaamaan,
|
|
|
|
63 |
Tolpalta toinen tossero
|
|
|
|
64 |
että leviäksi leviäis tossero.
|
|
| | Mattia ei siihen aikaan arvostettu kuoltua sitten ruettiin antamaan arvoa hänen runoilleen. |
|
| | Niinpä lukeneet maisteris miehet on lausuneet, että Matti oli kukka tunkion reunalla. Jos hänellä olis ollut ympäristö ja ymmärtämys, aikalaisiltaan, olis ehkä runot olleet toista luokkaa |
|
|
|
67 |
Tämä laulu on laajittu laajemma
|
|
|
|
68 |
ja viritetty viinalassa.
|
|
|
| |
|