Metadata

COL: Eino Linna
ID: 39720
INF_CTX: Juho Ronkainen.
INF_NAME: Juho Ronkainen
LOC_AREA: l
LOC_PAR: Rantsila,
LOC_VIL: Mankila.
SGN: 471.
TMP: 1964.

Lapsuuteni koissa oli vanha työ mies, ja hänen vaimon äidin, oli loistinut eräs naapurin emäntä, sellaiseen tilaan, että hän ei ollut tullut muualla toimeen kun saunan kiukaalla, hienosessa savussa. Syy oli siinä, että tämä oli loihtinut sen emännän vasta poikineen lehmän maito suonet niin, ettei niistä lähtenyt maitoa. Tämä loitsu oli seuraava
    2  "Nouse kiira nevasta,
    3  Nouse maasta kankahasta,
    4  Kuromahan maitosuonet,
    5  Tilkkumahan tipottain.
    6  Lehmän puna kylkisen
    7  upea utarisen."
ja viitannut lehmää
No tämä loitsija sai sellaisen koston, toinen oli kans, ja loitsi vuorostaan saunaan, saunan kiukaalle savun sekaan, suo sammalta hiilien päälle, niin se ei polttanut, mutta antoi kitkeraa katkua. Kiira oli loitsulla nostettu suosta, eli nevasta, ja kiiran sammal, se kisusi sitte saunan pesässä
Saunan kiukaalle saamiseksi oli loitsu.
    11  Kuka kurja kuolevainen
    12  Pätö päätön tapasi
    13  Mun lehmäni pilasi
    14  Loitsi kiiran kurjan,
    15  kuromanan maito suonet,
    16  tipoin tippuvanksi,
    17  sen minä manoah,
    18  haara reisin kiukahalle,
    19  silmin vetisin sinne.
    20  kisun katkeran sekahan,
    21  sovinnotta istumahan."
No siinä kävi siten, että istujan piti laittaa sana loitsijalle, että hän sopii, ja niin hän tulikin ja asia sovittiin. Vattulan emäntä pääsi kiukaalta (tämä oli hänen nimi) (ja Sammaleen emäntä sai lehmänsä lypsämään) tämä oli toinen asia puoli.
Näin kertoi lapsena ollessani meidän vanha työ mies, Juho Ronkainen. Hänen vaimonsa, oli tuon emännän tyttö, joka kiukaalla istui.
Asiasta hän ei epäillyt yhtään, piti sen niin luonnollisena, kuin me nykyajan ihmiset päivän kulun.