Metadata

COL: Eino Linna
ID: 39713
LOC_AREA: l
LOC_PAR: Rantsila,
LOC_VIL: Mankila.
SGN: 463.
TMP: 1964.

Sitten hän /= laukkukauppias, jonka jumalankuvan renki oli turmellut, kts. Eino Linna 462. 1964/ oli alkanut loitsia
    2  "Voi sinä ihmis kurja,
    3  mitä tiettesi teit,
    4  karjalan pyhän pilkkasit,
    5  Naulalla hirteen naulasit,
    6  Jumalan synnyttäjän häpäisit,
    7  Lihasi päältäsi määtköön,
    8  märkänä alas valukoon,
    9  Tuskana olkoon tiesi
    10  syystä tämän saat."
Minä itse kuulin kun se renki kertoi, ja nauroi että ukko mulle loitsut luki, ja ja sanoi hänen mätänevän ja märkenevän.
Vierähti sitte vuosi kymmen, niin tähän mieheen alkoi ilmestyä, paiseita, jotka ei menneet umpeen. Kurkkuun tuli kipua, ja luuli että kurkussa on hako, eli kalan ruoto, isänikin monasti tarkasti sen kurkkua, mutta ei huomannu siellä sellaista. No miestä ruettiin parantaan, ruoste veellä valettiin, ja tervattiin saunassa, ja tauti paheni. Isänikin hoiti, sitä ihmeteltiin että mikä mahtaa olla. No viimmein ajettu kivekset, ettei tahtonu päästä liikkeelle, nyt turvauttiin lääkäriin, joka totes että paha tauti, pahinta laatua.
Mies ei tienny mistä tauti tuli mutta muisti nyt, sen karjalais ukon loitsun, ja uskoi että se oli hänelle kevytmielisyyden rangaistus.
Tämä mies kuoli uskoon tulleena Karjalais ukon loitsu teki tehtävänsä