Metadata

COL: Eino Linna
ID: 39712
LOC_AREA: l
LOC_PAR: Rantsila,
LOC_VIL: Mankila.
SGN: 460.
TMP: 1964.

Sitten kerran oli ollut kumma tapaus, kun eräs köyhä mökin mies, oli rahannu rikkaalta talon isännältä, heinikon kaha kaupalla. Asia oli sovittu siten, että heinät kahtia, toiselle puolen latoa toisen heinät, ja toisen toiselle puolen. No heinä oli tehty, ja rahtaaja rehellisesti oli jakanu heinät, ja isännän kans sitte oli sovittu kumman puolen saa rahtaaja, ja kumman isäntä. Jonkun ajan kuluttua oli isäntä alkanu vaatia, että sun pitää antaa niistä omista heinistäs vielä hälle, ja puoli väkisin vieny, ja siirtäny omalle puolelleen.
No ukolla hätä käteen, ja hän lähtee Hätämaisen luo, että eikö hänellä ole mitään konstia tuohon asiaan, tämä oli sanonut "no ei se niistä hyövy" ja ne oli siellä lavossa palaneet hiilille, että musta heinä hiili läjä oli ollut jälellä. Seinä hirret laon sisä puolelta hiilellä, lato ei palanu, eikä mökin ukon heinät. Kansan keskuudessa puhutaan tästä tietäjästä paljon, juttuja on aina verestä.
Tätäkin heinäin paloa sanotaan, että ukon kivellä esti etemmä tulen pääsyn, kiersi sillä ja luki voimakkaan loitsun
    4  "Missä tuli syntynynnä,
    5  päällä taivahan laen,
    6  yli ukon vakkasessa,
    7  Itse luona ilman herran,
    8  kipunasta ukon kiven."